Kirjoittajan arkistot: Eko Boxi

KÄRSÄMÄEN PAANUKIRKKO

Klikkaa kuvaa suuremmaksi. KUVAT: © Jussi Tiainen

Modernia arkkitehtuuria perinteen keinoin

Sijainti: Kärsämäki
Suunnittelija: Arkkitehti Anssi Lassila, 2004

Kärsämäelle valmistui 2004 perinteisin 1700-luvun menetelmin ja työkaluin toteutettu puukirkko. Sen ulkokuori on kaksiosainen: sisus on hirttä ja sitä ympäröi ulompi haapapaanupaanuvaippa. Tervattu ulkokuori suojaa sisusta säältä ja toisaalta kuorien väliin jää tunnelmallinen hämärä välitila, joka kiertää rakennuksen.

Hirret sahattiin seurakunnan omistamista lähimetsistä ja vedettiin hevosilla rakennuspaikalle. Metallin käyttö pyrittiin minimoimaan, ja tarvittavat naulat ja muut metalliosat taottiin sepäntyönä kierrätetystä romumetallista. Suunnittelu ja rakennustyö toteutettiin Oulun yliopiston arkkitehtiopiskelijoiden, vanhojen mestareiden ja paikallisen talkooväen voimin. Keskeinen tavoite hankkeessa oli vanhojen työtapojen ja osaamisen siirtäminen uusille sukupolville. Toteutunut kirkko perustui Anssi Lassilan ehdotukseen 1998 järjestetyssä opiskelijakilpailussa. Suunnittelu- ja rakentamisprosessi kestivät 6 vuotta.

Kärsämäen kirkossa yhdistyvät perinteiset materiaalit ja rakennustavat moderniin arkkitehtuuriin. Miksi perinteisiä menetelmiä ei voisi käyttää laajemminkin uudisrakentamisessa? Ainakin niiden vaikutukset ihmiseen ja ympäristöön tunnetaan ja elinkaarikin on osoittautunut jopa vuosisatoja kestäväksi.

Aiheesta lisää:
Kärsämäen paanukirkko

PUUKUOKKA

Klikkaa kuvaa suuremmaksi. KUVAT: © Mikko Auerniitty

Vähähiilinen puukerrostalo

Sijainti: Kuokkala, Jyväskylä
Suunnittelija: Arkkitehti Anssi Lassila/OOPEAA, 2015

Puukuokka oli valmistuessaan 2011 ensimmäinen Suomessa rakennettu 8 kerroksinen puukerrostalo ja ensimmäisenä Jyväskylään Kuokkalaan toteutettavasta kolmen puisen asuinkerrostalon ryhmästä. Talot painautuvat suojellun kallion ja metsikön kainaloon. Talo avautuu eri suuntiin eri luonteisena.

Puukuokka on koottu esivalmistetuista CLT-tilaelementeistä. Puupintaa on näkyvissä paljon. Asunnoissa puuta on näkyvillä lattioissa ja katoissa, mutta seinät on verhoiltu paloteknisistä syistä kipsilevyillä. Puukerrostalojen elinkaaren hiilijalanjälki on todettu olevan jopa 45 % pienempi kuin vastaavan betonitalon. Puukuokan hiilijalanjälkeä ei kuitenkaan ole laskettu. Asuntojen omistusmuoto on esimerkillinen: asukkaat lunastavat asuntonsa omiksi vuokrissa kahdessa vuosikymmenessä. Talossa on 4155 kerrosneliömetriä ja 58 asuntoa.

Puukuokka sai 2015 sekä Puupalkinnon että Arkkitehtuurin Finlandia palkinnon. Finlandia palkinnon voittajan valinnut säveltäjä Kaija Saariaho perusteli valintaansa sillä, että Puukuokkaan sisältyvät uuden rakennusteknologian tutkiminen, ihmisläheisyys sekä pyrkimys ekologisiin ratkaisuihin ja ihmisen elämänlaadun parantamiseen.

Aiheesta lisää: Puukuokka

ILMASTOKATU

Klikkaa kuvaa suuremmaksi. KUVAT: © Mikko Martikka (1), Pekka Hänninen / IAH arkkitehtuuritoimisto (2) ja Janne Käpylehto (3)

Katu päästövähennysten näyteikkunana

Sijainti: Iso Roobertinkatu, Helsinki
Koordinoija: Helsingin ympäristökeskus, 2015-2017

Ilmastokaduilla pyritään vähentämään päästöjä säästämällä energiaa, siirtymällä uusiutuviin energiamuotoihin ja lisäämällä kaupunkivihreää sekä etsimällä uusia vähähiilisempiä toimintamalleja. Kaduilla on järjestetty infotilaisuuksia ja muita tempauksia. Ilmastokadut toimivat esimerkkinä muille kaduille. Helsingin Iso Roobertinkatu ja Vantaan Tikkuraitti ja asematie ovat Suomen ensimmäiset ilmastokadut.

Isolla Roobertinkadulla tutkittiin aurinkosähköpaneelien liittämistä kantakaupungin vanhaan rakennuskantaan. Auringon säteilyn potentiaali Iso Roobertinkadulla on huikea: yhteensä 975 000 kWh. Se vastaa kahden suurehkon tuulivoimalan tuottoa tai 50 pientalon energiantarvetta. Paneelistot istuvat paremmin vanhoihin arvorakennuksiin kun ne asennetaan katon myötäisesti. Asennettaessa tulee tarkistaa rakenteellinen kestävyys, paloturvallisuus sekä jättää tilaa räystään ja paneeliston väliin lumityötä varten.

Fredrikinkatu 25 (kuva 3) sai kesällä 2016 katolleen 32 aurinkopaneelia. Niiden teho on 8 kW ja ne tuottavat 16 % talosähköstä. Taloyhtiö on ensimmäinen, joka kantakaupungissa sai paneeliston katolleen.

Aiheesta lisää:
Ilmastokatu
Aurinkosähköä kerrostaloon -opas

RAKUUNANTIEN LISÄKERROS

Klikkaa kuvaa suuremmaksi. KUVAT: © Tuomas Uusiheimo (1), Talli Oy (2,4) ja Minna Lukander (3)

Lisäkerroksella asuntoja tiiviiseen kaupunkirakenteeseen

Sijainti: Rakuunantie 1, Munkkiniemi, Helsinki
Suunnittelija:
arkkitehti Minna Lukander / Arkkitehtitoimisto Talli, 2015

Tiivistyvässä kaupungissa tonttimaa on kortilla, ja katseet nousevat katoille. Voisiko lisäkerroksilla säästää viheralueita rakentamiselta? Rakuunantiellä Helsingin Munkkiniemessä rakennettiin 6 asuntoa katolle lisäkerroksen linjasaneerauksen yhteydessä. Näin katettiin myös remontin kuluja.

Kohde sijaitsee kulttuurihistoriallisesti arvokkaalla 1950-60 lukujen yhtenäisellä asuinalueella. Lisäkerros on sisäänvedetty, ja katon reunalla kiertää alkuperäisen mallin mukaan tehty räystäs, jolloin 1958 valmistunut arkkitehti Eino Tuompon talo säilytti ilmeensä. Lisäkerros on toteutettu puuelementeistä, jolloin päästiin riittävään keveyteen. Julkisivuissa on käytetty mm. teräslevyjä ja seurailtu alkuperäisen rakennuksen väritystä. Kaupunki oli jo kaavoittamassa alueelle lisäkerroksia, ja Rakuunatie toimi pilottihankkeena.

Peruskorjauksen yhteydessä kannattaakin ainakin tutkia myös lisäkerrosrakentamista – se on kallista, mutta silti kannattavaa siellä missä asunnot menevät kaupaksi. Alkuperäisen talon rakenteiden ja perustusten tulee lisäksi kestää lisäpaino. Täydennysrakentaminen on yhteiskunnalle edullisempaa kuin kokonaan uusien asuinalueiden rakentaminen. Sillä on myös positiivinen vaikutus alueen palveluihin.

Aiheesta lisää: Rakuunantien lisakerroshanke

HELSINGIN VIHERKATOT

Klikkaa kuvaa suuremmaksi. KUVAT: © Pekka Hänninen

Vihreyttä ja ekosysteemipalveluita kivierämaahan

Viherkatoista on paljon hyötyä ja iloa kaupunkiympäristössä. Ne tarjoavat ekosysteemipalveluita ja hillitsevät monin tavoin ilmastonmuutosta ja helpottavat sopeutumista siihen. Hule- eli sade- ja sulamisvesien pidättäminen on suurin viherkatoista koituva – myös rahassa mitattava – hyöty. Viemäriverkosto voidaan mitoittaa kevyemmin, ja viherkatot estävät rankkasateiden aiheuttamia kaupunkitulvia. Ne lisäävät luonnon monimuotoisuutta, sitovat ilman epäpuhauksia, vaimentavat melua ja tasaavat lämpötilaeroja kaupungissa.

Viherkattojen on havaittu viilentävät rakennusta kesällä, jolloin ilmastoinnin tarve vähenee ja energiaa säästyy. Lämmöneristevaikutus lämmitystarpeeseen on vähäisempi. Viherkattojen on todettu pidentävät kattorakenteiden ikää. Ikkunasta näkyvä viherkate lisää viihtyisyyttä.

Viides ulottuvuus -hankkeessa on tutkittu erilaisten viherkatteiden toimivuutta ja vaikutuksia pohjoisissa olosuhteissa. Ryhmä on perustanut yhteistyössä eri tahojen kanssa kaikkiaan 14 koeviherkattoja Helsinkiin, Vantaalle, Lahteen, Hollolaan ja Ouluun. Katoilla on tutkittu erilaisten kasvualustojen ja kasvustojen toimivuutta, viherkattojen vaikutuksia luonnon monimuotoisuuteen, hulevesien pidätyskykyä jne. Koeviherkatot mahdollistavat pitkäjänteisen seurantatutkimuksen, joka toimii pohjana tieteellisesti päteville tuloksille. Laadukas tutkimus edellyttää havaintoaineistoja usealta kasvukaudelta.

Helsingin yliopiston kielikeskuksen katolla (kuva 1) Fabianinkadulla tutkitaan viherkaton vaikutusta luonnon monimuotoisuuteen: kuinka harvinaistuneet ketokasvit pärjäävät erilaisilla kasvualustoilla ja pölyttäjähyönteisten löytävät tiensä kasvien luo. Toinen koeviherkatto sijaitsee Kaisa-talon vieressä yliopiston rakennusten keskellä (kuva 2). Näin se luo myös viihtyisyyttä ympärilleen.

Helsingin Meilahdessa testataan kevyitä sammalkatteita (kuva 3). Yli puolenhehtaarin kokoinen liikuntakeskuksen sammalkate on Suomen suurimpia viherkatteita. Sammalkate on ohuempi ja kevyempi kuin muut viherkatteet, paksuutta sillä on muutama sentti ja painoa kasvualustoineen alle 50 kg neliötä kohden. Silti se pidättää tehokkaasti hulevesiä. Sammalkate kestää melko hyvin paahdetta. Sammalet ”pelastettiin” Espoosta rakennustyön alta. Sammalkate sopii myös pientalon katteeksi.

Maineikas ravintola Savoy tuottaa osan herkkupöytiensä antimista ravintolan katolla (kuva 4). Istutuslaatikoissa kasvatetaan muun muassa yrttejä. Liikenteen saasteet eivät niin yläilmoissa haittaa ja mahdollinen pöly on pestävissä pois. Katolla on myös mehiläistarha, josta saadaan omaa hunajaa. Terassille pääsee ravintolan ollessa auki.

Maailmalla viherkatot ja -seinät sekä kattoviljely ovat yleistyneet, ja ne nähdään mahdollisuutena sopeutua ja hillitä ilmastonmuutosta. Viides ulottuvuus on edistänyt viherkattojen rantautumista Suomeen. Hanke on laajuudessa kansainvälisestikin mittava ja saanut runsaasti kiitosta.

Aiheesta lisää: Viides ulottuvuus

SAPOKAN VESIPUISTO

Klikkaa kuvaa suuremmaksi. KUVAT: © Pekka Hänninen

Haisevasta satamalahden pohjukasta vehreäksi puistoksi

Sijainti: Sapokka, Kotkansaari
Suunnittelija: kaupunginpuutarhuri Heikki Laaksonen, 1994

Kotkan Sapokanlahden pohjukka on ollut kaavassa puisto jo vuodesta 1917. Silti se oli ränstynyt, liettynyt ja pahoin saastunut, kun sen kunnostaminen 1990 aloitettiin. Lahti imuruopattiin ja siihen alettiin pumpata puhdasta merivettä. Puhdas vesi pulppuaa 20 metriä korkean putouksen ja siihen liittyvien purojen välityksellä lahteen samalla hapettuen. Lahteen istutetut karpit pitävät omalta osaltaan huolen veden puhtaudesta.

Putous ja solisevat purot muodostavat leimallisen vesielementin alueelle. Vesiaiheen lisäksi Sapokan Vesipuiston suunnittelun keskeisiä tekijöitä olivat runsas ja monipuolinen kasvillisuus, kivet ja valaistus. Kasvillisuus ja valaistus myötäilevät vuorokauden aikoja ja vuodenkiertoa. Kivipuistossa on nähtävillä yleisiä kivilajeja. Puistoon on lisäksi sijoitettu eri taiteilijoiden veistoksia.

Sapokassa yhdistyvät lahden kunnostus ja puhdistus estetiikkaan ja hyötyyn, ja kolme hehtaaria käsittävästä puistosta on tullut suosittu virkistäytymispaikka ympäri vuoden. Se on saanut luisia palkintoja, mm Vuoden ympäristörakennepalkinnon 1994.

Sapokan Veispuistosta Kotkan sivuilla

MALTA

Malta

Klikkaa kuvaa suuremmaksi. KUVAT: © ARK-house Arkkitehdit Oy.

Yhteisöllistä asumista palveluiden äärellä
Sijainti: Jätkäsaari, Helsinki
Suunnittelu: arkkitehdit Pentti Kareoja ja Heljä Herranen / ARK-house Arkkitehdit Oy, 2011–2013

As Oy Malta on asukkaiden urakoima, ja se on ensimmäisiä ryhmärakentamiskerrostaloja Suomessa sitten 1950-luvun. Tätä ennen valtaosa taloista oli tulevien käyttäjien rakennuttamia, jolloin laatuvaatimukset olivat korkealla ja talot kestivät. Maltassa on 61 asuntoa ja reilut 100 asukasta. Asukkaat osallistuivat tulevien asuntojensa suunnitteluun, ja arkkitehdillä olikin suuri työ kaikkien unelmien yhteensovittamisessa saman katon alle – monenkirjava julkisivu kuvastaa asukkaiden kirjoa.

Sosiaalisuus on Maltan keskeinen tavoite, ja talossa on poikkeuksellisen runsaasti yhteistiloja, yhteensä 500 neliötä eli noin 10 % kokonaispinta-alasta. Maantasokerroksessa on yhteinen olohuone kirjasto- ja elokuvanurkkineen. ”Elokuvateatteri” on asukkaille tärkeä. Yhteinen ruokasali on talon päätila: asukkaat kokoontuvat kolmesti viikossa yhteisaterialle, jonka kukin asukas vuorollaan kykyjensä ja taitojensa puitteissa valmistaa. Parhaimmillaan siellä on ollut 90 ihmistä yhdessä syömässä. Ylin kerros on kokonaan yhteistilaa. Asukkaiden suosikki ja ylpeydenaihe on 60 m2 viherhuone sekä kattoterassi, jolla lapset ovat kesähelteillä telttailleet. Ylin kerros yhdistää porrashuoneet.

Yhteisöllisyys on lisännyt Maltassa tilatehokkuutta ja kestävää elämäntapaa. Esimerkiksi juhlatilan takia asunnoissa ei tarvitse olla niin isoja olohuoneita kuin niissä muuten olisi. Talossa ei myöskään ole asuntokohtaisia saunoja vaan yhteissauna. Maltassa kukoistaa jakamistalous: asukkaat lainailevat poria, autoja jne. Myös vierashuoneita on lainattu. Lasten hakeminen päivähoidosta on yhdistetty. Lainailua, kimppakyytejä jne. varten asukkailla on oma verkkosivusto.

Malta sijaitsee Helsingin ydinkeskustan tuntumassa kevyen liikenteen valtaväylän Baanan päässä. Talossa on hyvät pyöränsäilytystilat ja korjauspaikat. Talossa onkin vain 24 autopaikkaa eli vain joka kolmannelle taloudelle. Myös autoja lainaillaan. Talon energiatehokkuus on lähes passiivitalon tasoa.

Kohteesta lisää: http://www.maltatalo.fi

KAKSI EKOTALOA VIHDIN EKOKYLÄSSÄ

Vihdinekotalot

Klikkaa kuvaa suuremmaksi. KUVAT: © Pekka Hänninen (1 ja 3) ja Bruno Erat (2).

Pieni, ekologinen ja edullinen
Sijainti: Vihdin ekokylä, Linnanniitty, Vihti
Suunnittelu: arkkitehti Bruno Erat 2011

Kahden Vihdin ekokylään suunnitellun talon keskeiset tavoitteet ovat vähäinen lämmitysenergian tarve, pieni hiilijalanjälki sekä edullinen hinta. Talot ovat kohtuukokoisia (140 m2), pohjaltaan liki neliönmuotoisia ja kaksi kerroksisia, jolloin ulkovaipan lämpöä haihduttava pinta-ala on mahdollisimman pieni suhteessa lattiapinta-alaan. Ulkovaipan pinta-alan optimointi säästää myös materiaaleja ja kustannuksia.

Passiivinen aurinkoenergian hyödyntäminen on talojen arkkitehtuurin lähtökohta. Ikkunat avautuvat etelään, jolloin lämmityskaudella matalalta paistava aurinko lämmittää huonetiloja. Kesällä pitkä terassin kattona toimiva räystäs estää korkealta paistavaa aurinkoa ylikuumentamasta sisätiloja.

Talon vaipan rakenteiden sekä ikkunoiden lämmön erityskyky vastaavat passiivitalotasoa. Seinärakenteet ovat höyrynsulkumuovittomat eli hengittävät. Passiivitalosta poiketen talossa on luonnollinen eli painovoimainen ilmanvaihto. Rakenteissa ja pintakäsittelyissä pyrittiin myrkyttömyyteen. Rakennusjätettä syntyi ennätysvähän: noin kuutio.

Talon lämmitysenergian tarve on noin neljännes verrattuna olemassa olevaan pientalokantaan. Tulisijat ja aurinkokeräimet on liitetty lämmönvaraaja. Varaajasta lämpöä siirretään huoneisiin vesikiertoisen lattialämmityksen välityksellä. Uusiutuvia energiamuotoja hyödyntäen asumisen hiilidioksidipäästöt jäävät pieniksi.

BAANA

Baana

Klikkaa kuvaa suuremmaksi. KUVAT: © Pekka Hännine (1 ja 3) ja KSV.

Pyöräilijät suihkivat läpi keskustan vanhassa ratakuilussa
Sijainti: Kamppi, Helsinki
Suunnittelu: mm. Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto (arkkitehti Kirsi Rantama, arkkitehti Kajsa Lybeck ja arkkitehti Pia Kilpinen sekä projektipäällikkö, arkkitehti Ilpo Forssen ) sekä Loci maisema-arkkitehdit oy (Krista Muurinen, Pia Kuusiniemi, Leena Buller, Liisa Dahlqvist)

Kevyen liikenteen väylä Baana yhdistää kantakaupungin itäisen ja läntisen osan ja mahdollistaa nopean liikkumisen polkupyörällä Helsingin keskustan halki autoilta turvassa. Se on myös Keskuspuiston jatke, ja liittää metsän ja meren toisiinsa.

1,3 kilometrin mittainen Baana on rakennettu entiseen 1870-luvulla louhittuun satamaradan jyhkeään kuiluun. Väylällä on omat kaistat polkupyörille ja jalankulkijoille useita levähdyspaikkoja ja ympäristötaidetta. Viihtyisyyttä on lisätty istuttamalla 180 puuta, 4000 pensasta, köynnöksiä ja perennoja. Koripallo-, pöytätennis- ja petankkikentät sijoittuvat Marian sairaalan läheisyyteen. Baanan pohjoispäässä sijaitsevat puolestaan suuret kulttuurilaitokset Musiikkitalo ja Nykytaiteen museo Kiasma. Baana on myös kulttuurin näyttämö.

Baana avattiin 2012, ja se on ollut hyvin suosittu: 2013 sitä käytti 665 000 ja parhaina viikkona yli 30 000 pyöräilijää. Baana onkin herättänyt laajaa kansainvälistäkin huomiota ja kiitosta. Baana ideoitiin kaupungin, asukkaiden ja alan opiskelijoiden yhteistyönä. 2014 Baana palkittiin Euroopan kaupunkien julkisten tilojen kilpailussa.

ILLENPUISTO

Illenpuisto

Klikkaa kuvaa suuremmaksi. KUVAT: © Pekka Hänninen (1 ja 3) ja Vantaan kaupunki (2).

Hulevesien luonnonmukaista käsittelyä
Sijainti: Kartanonkoski, Vantaa
Suunnittelu: maisema-arkkitehdit Ismo Häkkinen ja Petra Tammisto / Ramboll Finland Oy, 2005

Hulevesien luonnonmukaisessa käsittelyssä pyritään valuntaa tuottavat sade- ja sulamisvedet käsittelemään niiden syntysijoilla mm. imeyttäen ja viivyttäen. Viivyttämisessä voidaan hyödyntää esimerkiksi vettä pidättäviä rakenteita kuten viherkattoja tai erilaisia altaita ja painanteita.

Kartanonkosken Illenpuistossa on varauduttu sulamisvesien tai rankkasateiden aiheuttamiin tulvahuippuihin muotoilemalla purkuojan ympärille painanteita, joihin hulevedet hallitusti tulvivat. Näin vesiä viivytetään ja hallitsematon tulviminen vältetään muualla. Asuinalueen halki luikertava hulevesiuoma lisää viihtyisyyttä, rikastuttaa paikallista luonnon monimuotoisuutta ja viilentää kesällä lähiympäristöä. Puronvarren kasvillisuus on rehevää.

Vettäläpäisevät pintamateriaalit mahdollistavat vesien imeytymisen maaperään. Suodattamalla vesi maakerrosten läpi se puhdistuu. Sadevesiviemäreistä hulevedet johdetaan usein puhdistamattomina suoraan vesistöihin, mikä on heikentänyt varsinkin taajamien virtavesien tilaa. Lisäksi viemärikapasiteettiä ei pystytä enää kaupungeissa lisäämään, jolloin hulevesien luonnonmukainen käsittely on parempi vaihtoehto.

Illenpuisto sai 2006 ympäristöpalkinnon.

Hulevesistä lisää:
Vantaan hulevesisivut
Vantaan hulevesiohje
Kuntaliiton hulevesiopas

 

 

OLKIPAALIMAJAT

Klikkaa kuvaa suuremmaksi. KUVAT: © Jenni Reuter (1, 2 ja 4) ja Juha Ilonen (3)

Klikkaa kuvaa suuremmaksi. KUVAT: © Jenni Reuter (1, 2 ja 4) ja Juha Ilonen (3)

Luonnonmukaisia vierasmajoja pyöräilijöille
Sattmark, Parainen
Suunnittelija: arkkitehti Jenni Reuter, 1997

Saaristotien ja Paraisilta Airistoon johtavan veneilyväylän risteyksessä on kahvila, jonka yhteyteen rakennettiin kolme 14 m2 yöpymismajaa mm. Ahvenanmaalle suuntaavien pyörämatkailijoiden tarpeisiin. Majat toteutettiin olkipaalirakentamisen leireillä kesinä 1997 ja 1998.

Suunnittelun lähtökohtana olivat olkipaalit (noin 75 x 45 x 35 cm) ja uusiokäyttöiset ikkunat (68 x 98 cm), yöpymistilat neljälle, mahdollisuus yksinkertaiseen ruuanlaittoon ja oleskeluun. Olkipaalirakentamiselle on luontevaa minimoida seinässä olevat aukot. Majassa ikkunat ja ovet onkin sijoitettu omiksi seinikseen täysin aukottomien olkipaaliseinien väliin. Sisäänkäyntejä on kaksi, molemmat majan valoisaan keskiosaan, jossa sijaitsevat keittotaso, kamiina ja ruokapöytä.

Majoissa käytettiin mahdollisimman paljon paikallisia rakennusaineita kuljetusten vähentämiseksi. Olkipaalit on paalattu lähipelloilla ja kuivattu talven yli läheisessä ladossa, suurin osa puumateriaalista on ympäröivistä metsistä, perustuksissa on käytetty luonnonkiveä, uusiokäyttöön ajautuneet ikkunat ovat kotoisin Littoisten vanhasta verkatehtaasta, terva on valmistettu pienessä tervahaudassa kilometrin päässä rakennuspaikalta, ja rappauksen ainesosat ovat paikallista savea, hiekkaa, lehmänlantaa ja olkea. Rakennusmateriaalit ovat luonnonkierrossa hajoavia.

JÄTKÄSAARI

jatka

Klikkaa kuvaa suuremmaksi. KUVAT: © Helsingin KSV (1, 2, 4 ja 3) ja Pekka Hänninen (4)

Kaupunginosa raitiotieverkon ympärille
Sijainti: Helsinki, Jätkäsaari
Suunnittelu: Helsingin kaupunkisuunniteluvirasto / Matti Kaijansinkko, projektipäällikkö, 2008–

Jätkäsaari tukeutuu olemassa olevaan kaupunkirakenteeseen, ja keskustan palvelut sijaitsevat aivan käden ulottuvilla. Saksan Freiburgin mallin mukaan raitiotieverkko toteutettiin jo ennen asukkaiden muuttamista alueelle. Tutkimusten mukaan asukkaat tottuvat tietyn liikennemuodon käyttäjiksi kuudessa kuukaudessa. Jos julkista liikennettä ei ole tarjolla, he päätyvät helposti yksityisauton käyttäjiksi.

Alueelle on tulossa 30 hehtaarin yhtenäinen autoton vyöhyke, ja autoverkot on minimoitu. Jokaiseen kortteliin on tavoitteena saada kaksi yhteiskäytössä olevaa autoa. Metroaseman yhteyteen Ruoholahteen on tulossa säältä ja ilkivallalta suojaavat säilytyspaikat 2000 polkupyörälle. Liikkumisen tarvetta pyritään pienentämään uusin innovaatioin. Ruokakaupat voisivat välittää tavaroita, joita voi tilata nettitavarataloista. Näin vältyttäisiin turhalta liikenteeltä kehäteiden marketteihin ja halleihin.

Jätteet kerätään Jätkäsaaressa imujärjestelmän avulla keskitetysti. Tämä vähentää jäteautoliikennettä 90 prosenttia. Jätkäsaareen on tulossa erityinen viherkortteli, jonka rakennuksissa on viherseinät ja katoilla palstaviljelyä.

Kohteesta lisää: www.uuttahelsinkia.fi/fi/lansisatama

KALASATAMA

Klikkaa kuvaa suuremmaksi. KUVAT: © Helsingin KSV

Klikkaa kuvaa suuremmaksi. KUVAT: © Helsingin KSV

Urbaania sykettä kevyen ja julkisen liikenteen solmukohdassa
Sijainti: Helsinki, Kalasatama
Suunnittelija: Helsingin kaupunkisuunnitelu virasto, 2011–

Kalasataman alue Helsingissä on huomattavan laaja kaupunkirakentamiskohde: se on kolme kilometriä pitkä ja sinne asutetaan 20 000 ihmistä vuoteen 2035 mennessä. Työpaikkoja on tulossa 8 000. Kalasatamassa kestävyys perustuu pääosin kaupunkirakenteeseen: rakennetaan tiiviisti ja kiinni vanhaan.

Kalasatamasta on tarkoitus tehdä nukkumalähiön sijaan ympäri vuorokauden elävä kaupunginosa. Palveluiden suhteen Kalasatamasta on tulossa monipuolinen. Suuren ostoskeskuksen lisäksi sinne on suunnitteilla myös kivijalkakauppoja. Suvilahden nykyinen kulttuurikeskittymä jatkaa toimintaansa. Alueelle on tulossa puistoja, ja lisäksi lähistöllä sijaitsee huomattavia viheralueita. Palveluiden ja virkistysmahdollisuuksien puutteen ei siis pitäisi olla syy turhaan liikenteeseen.

Tulevien asukkaiden on helppo liikkua kestävästi: Kalasatamaa kiinnittyy metrorataan, raitiovaunu kiitää sen päästä päähän ja bussiyhteydet ovat hyvät varsinkin keskustaan ja Helsingin koillisosiin. Helsingin ydinkeskusta on kävelymatkan päässä. Pyöräillä sinne pääsee muutamalla polkaisulla. Pyöräteitä ja -kaistoja onkin tulossa alueelle tavallista runsaammin sekä säältä ja ilkivallalta suojattu pyöräparkki 2000 polkupyörälle Kalasataman keskukseen, jossa on myös metroseisake. Alueelle on tulossa autoton kortteli.

Energiatehokkuuden ja uusiutuvien energiamuotojen hyödyntämisen suhteen alueella noudatetaan tavanomaista rakennustapaa.

Kohteesta lisää: www.uuttahelsinkia.fi/fi/kalasatama

TYÖ- JA ELINKEINOMINISTERIÖ

Arvokiinteistön energiasaneeraus
Eteläesplanadi 4, Helsinki
Armas Lindgren 1910, energiaremontti 2011–

Pilottihankkeessa tutkittiin energiansäästökeinoja arvokiinteistöissä perusparannuksen yhteydessä. Rakennuksen nykyinen energiankulutus on 296 kWh/brm2 vuodessa. Tästä lämmityksen osuus on 218 kWh/brm2 (74 %) ja sähkön osuus 78 kWh/brm2 (26 %). Energialuokka on F.

Parantamalla ulkovaipan lämmöneristyskykyä, saataisiin vain nimellinen hyöty (2,2 kWh/brm2 ) rakennuksen kokonaisenergiankulutukseen. Mutta uusimalla sähkö- ja ilmanvaihtojärjestelmä lämmöntalteenottolla ja tarpeellisella automatiikalla höystettynä, sekä siirtyminen led-valaistukseen ja sähkönkäytön ohjausjärjestelmiin laskennallinen lämmitysenergian kulutus vähenisi 88 kWh/brm2 vuodessa ja sähkön kulutus 65 kWh/brm2 vuodessa, mutta jäähdytys lisäisi kulutusta 12 kWh/brm2. Yhteensä kokonaisenergiankulutus tippuisi 165 kWh/brm2 eli 44 prosenttia.

Tehostamalla rakennuksen käyttöä lisäämällä työpisteitä nykyisestä 130:sta 250:een vähenisi työntekijäkohtainen vuosikulutus 24 400 kWh:sta 7 500 kWh:iin eli huimat 70 prosenttia. Lisäksi henkilökuntaa koulutetaan energiansäästöön.

KUMMATTI

Klikkaa kuvaa suuremmaksi. KUVAT: © Harri Hagan

Klikkaa kuvaa suuremmaksi. KUVAT: © Harri Hagan

Kierrättävää purkamista ja uusiutuvia energioita
Kummatin lähiö, Raahe
Arkkitehti: Harri Hagan (peruskorjaus) 2008–

Kummatin lähiö Raahessa on esimerkki asumismukavuuden ja energiatehokkuuden parantamisesta sekä rakennusten osapurkamisesta ja betonielementtien uudelleenkäytöstä. Ennen korjausta 13 kerrostaloa olivat ehtineet muuttotappiokunnassa liki autioitua.

Suurille perheasunnoille ei enää ollut alueella kysyntää, joten ne poistettiin pistetaloista. Betonielementtejä hyödynnettiin sellaisenaan alueella piha- ja huoltorakennuksissa sekä autokatoksissa. Elementtejä myytiin myös lähialueille maatalousrakennusten osiksi. Samalla rakennusten energiatehokkuutta parannettiin muun muassa lisäämällä ilmanvaihtoon lämmöntalteenotto, ja seinäpinnoille ja katolle lisättiin aurinkopaneeleja ja 2 tuuliturbiineja.

Asumisviihtyisyyttä parannettiin rakentamalla asuntoihin aidattuja pihoja, joissa on viherhuone ja pieni kasvimaa. Yleisille piha-alueille istutettiin hyötykasveja, kuten omenapuita ja marjapensaita. Asunnot muutettiin esteettömiksi. Yhteiset saunat nostettiin kellarikerroksista katoille. Yhteistiloja lisättiin muun muassa keittiöllä varustetulla asukastuvalla. Hankkeen kustannukset jäivät 75 % paikallisen uudisrakentamisen hintatasosta.

Kohteesta lisää: Rakentajan kalenteri 2013

INNOVATALO

Klikkaa kuvaa suuremmaksi. KUVAT: © Jari Kiuru (1), Pekka Hänninen (2 ja 4) ja Kimmo Lylykangas (3)

Klikkaa kuvaa suuremmaksi. KUVAT: © Jari Kiuru (1), Pekka Hänninen (2 ja 4) ja Kimmo Lylykangas (3)

Lähiötalon energiasaneeraus esivalmistetuilla puuelementeillä
Jupiterintie 12, Peltosaari, Riihimäki
Arkkitehti: Kimmo Lylykangas (saneeraus), 2011

Riihimäellä Peltosaaren lähiössä on kerrostalo muutettiin passiivitaloksi. Korjaushankkeen tavoitteena oli laskea tilojen lämmitystarvetta noin 50 kWh:ta 25 kWh eli puoleen. Keinoina käytettiin mm.  lisäeristämistä sekä koneellinen poistoilmanvaihdon korvaamista lämmöntalteenotolla varustetulla tulopoistoilmanvaihdolla.

Julkisivukorjaus toteutettiin TES-menetelmällä (timberbased element systems), jossa vanha julkisivu ja eristeet poistettiin ja korvattiin puisilla esivalmistetutilla 3 X 12 m pystyelementeillä. Myös uudet ilmanvaihdon tulokanavat on sijoitettu julkisivuelementteihin. Poisto tapahtuu vanhoja hormeja hyödyntäen.

Talosähkön kulutusta leikattiin mm. siirtymällä porrashuoneissa liiketunnistimiin ja LED valaisimiin. Investoinnin takaisinmaksuaika on 1,5 vuotta verrattuna vanhaan porrashuoneen valaisujärjestelmään. LED-valaisimien arvioitu kesto on jopa kymmeniä vuosia.

Esivalmistettujen julkisivuelementtien ansiosta asukkaiden ei tarvinnut poistua asunnoistaan korjauksen ajaksi. Korjausoperaatio kesti 5 kk. Toisaalta energiansäästön lisäksi asukkaat saivat vastineeksi paremmat sisäilmaolosuhteet. Vuokrat kohosivat 1,5 € / m2.

Lisää tietoa kohteesta:
www.puuinfo.fi/
www.ara.fi/

VIIKIN LATOKARTANON PUUKERROSTALOKORTTELI

Klikkaa kuvaa suuremmaksi. KUVAT: © Pekka Hänninen (1 ja 3) ja Arkkitehtitoimisto HMV Oy (2 ja 4)

Klikkaa kuvaa suuremmaksi. KUVAT: © Pekka Hänninen (1 ja 3) ja Arkkitehtitoimisto HMV Oy (2 ja 4)

Kerrostalo kertopuisella pilari-palkkirungolla
Sijainti: Von Daehnin katu 8 ja 12, Helsinki
Suunnittelu: Arkkitehtitoimisto HMV Oy, 2012

Viikin Latokartanon puukerrostalokortteli oli valmistuessaan Suomen suurin puukerrostalohanke. Se käsittää 104 asuntoa kahdessa yhtiössä. Kortteli muodostuu viidestä 3-4 -kerroksisesta talosta, joissa on yhteensä 6 300 kerrosalaneliömetriä. Rakennuksen kantavana runkona toimii kertopuusta valmistettu pilari-palkki järjestelmä. Myös parvekkeet seisovat kertopuupilareilla.

Talojen elinaikainen hiilijalanjälki todettiin laskelmissa jopa 45 % pienemmäksi kuin vastaavalla keskiverto betonirakenteisella kerrostalolla. Rakennukset ovat energiatehokkuudeltaan A-luokkaa. Hanke oli osa Helsingin kaupungin Kehittyvä kerrostalo -ohjelmaa.

Kohteesta lisää: www.puuinfo.fi

PUUMERA

Puupassiivikerrostalo on vähäpäästöinen
Sijainti: Jauhokalliontie 2, Vierumäki
Suunnittelu: Vuorelma Arkkitehdit Oy, 2011

Puumera on viisikerroksinen hybridipuurakenteinen passiivikerrostalo, jonka kustannukset eivät kuitenkaan rakennuttajan mukaan ylittäneet vastaavan betonikerrostalon kustannuksia.

Sitran selvityksen mukaan puukerrostalon päästöt ovat sen elinkaaren aikana 5–11 % pienemmät kuin vastaavan betonikerrostalon, riippuen rakennuksen energiatehokkuudesta. Pelkän rakennusvaiheen osalta eroa syntyy 29 %. Sitran mukaan suurimmat päästövaikutukset saavutetaan kuitenkin rakentamalla passiivi- tai nollaenergiataloja normitalojen sijaan (päästövähennys 20–40%) sekä energiatuotantomuodon valinnoilla (päästövähennys 45%) – mikäli tämä on mahdollista.

Puurakennusten katsotaan varastoivan hiiltä luonnonkierrosta eli ne toimivat hiilinieluina. Toisaalta sitovat ja varastoivathan metsässä kaatamatta jätetyt puutkin hiiltä. Tasapaino puurakentamisen ja metsien hiilensitomiskyvyn välillä vaatii lisätutkimusta.

Kohteesta lisää:
www.puuinfo.fi
Passiivitason asuinkerrostalon elinkaaren hiilijalanjälki, Sitran julkaisuja 63

HALTIA – SUOMEN LUONTOKESKUS

Klikkaa kuvaa suuremmaksi. KUVAT: © Pekka Hänninen

Klikkaa kuvaa suuremmaksi. KUVAT: © Pekka Hänninen

Puurakenteinen näyttelyrakennus hyödyntää uusiutuvia energiamuotoja
Sijainti: Nuuksiontie 84, 02820 Espoo
Suunnittelu: arkkitehti Rainer Mahlamäki, 2013

Haltian keskeinen tavoite on alhainen hiilijalanjälki. Rakennuksen muoto on pyöreä, jolloin lämpöä haihduttavaa seinäpinta-alaa on vähän suhteessa tilavuuteen. Lisäksi rakennus on upotettu lounaisrinteeseen. Ikkuna–aukotuksessa on pyritty energiatehokkuuteen: suuri parveke varjostaa näyttelytilojen ikkunoita, jolloin viilennysenergian tarve pienenee. Rakennuksen maanpäälliset osat ovat puuta. Haltia on B-energialuokkaa, joka on hyvä runsaasti energiaa kuluttavalle näyttelyrakennukselle.

Haltia lämpiää kalliosta saatavan maalämmön sekä aurinkolämmön avulla. Kesäisin maalämpöjärjestelmää käytetään viilennykseen. Tilojen jäähdytyksessä saatava lämpö sekä aurinkokeräimen mahdollinen ylilämpö syötetään kallioperään, josta se osin saadaan takaisin talvella. Työpisteissä läsnäolotunnistimet ohjaavat sähkön käyttöä. Hissin jarrutusenergia otetaan talteen. Ilmanvaihto säätyy eri tilojen todellisen tarpeen mukaan. Näyttelytekniikkakin on toteutettu mahdollisimman energiatehokkaasti.

Rakennuksen käytön hiilijälkeä seurataan jatkuvasti. Seuranta antaa aikanaan arvokasta tietoa kestävästä rakentamisesta.

Kohteesta lisää:

www.haltia.com

YMPÄRISTÖTALO

Klikkaa kuvaa suuremmaksi. KUVAT: © Pekka Hänninen

Klikkaa kuvaa suuremmaksi. KUVAT: © Pekka Hänninen

Energiatehokas toimistorakennus tuottaa viidenneksen energiastaan
Sijainti: Viikinkaari 2a, 00790
Suunnittelu: arkkitehti Kimmo Kuismanen / Arkkitehtitoimisto AB Case Consult Ltd, 2011

Ympäristötalo (6500 m2) oli valmistuessaan Suomen energiatehokkain toimistorakennus. Sen lämmitysenergian ja sähkön kulutusten tavoite on 70 kWh/m2, joka on alle puolet vastaavan tyyppisen rakennuksen kulutuksesta.

Rakennusvaipan pinta-ala minimoitiin ja runko toteutettiin hyvin energiatehokkaana: mitattu ilmanvuotoluku on vain 0,56 litraa tunnissa ja kaikkien ikkunoiden ja lasiseinien u-arvo 0,8. Eteläjulkisivu on luonnonmukaisesti älykäs: kaksoisjulkisivu varjostaa kesällä, mutta päästä talviauringon lävitseen. Kesäisin julkisivun välitila tuulettuu painovoimaisesti, talvella se kerää auringon lämpöä ja toisaalta suojaa tuulen viilentävältä vaikutukselta. Julkisivuun on liitetty aurinkosähköpaneeleja, jotka tuottavat viidenneksen talon energiatarpeesta. Niiden nimellisteho on 60 wattia. Lisäksi tuuliturbiinit tuottavat hieman sähköä. Kesäinen jäähdytysenergia otetaan kalliosta 25 porakaivon avulla.

Rakennuksessa on paljon energiatehokkuuteen tähtääviä yksityiskohtia. Työhuoneiden valaistusta ohjaava automatikkaa sammuttaa valot luonnonvalon ollessa riittävä tai kun huone ei ole käytössä. Osastoitu ilmanvaihto on automatisoitu toimimaan tarpeen mukaan ja vedenkulutusta hillitään alhaisella vedenpaineella. Portaikko on suunniteltu hissiä houkuttelevammaksi ja pyöräilijöille on hyvät pukeutumis- ja säilytystilat. Ala-aulan näytöltä voi seurata rakennuksen sen hetkistä energiankulutusta ja -tuotantoa. Vastaavien monitorien on todettu ohjaavan käyttäjiä energiatehokkuuteen.

Kohteesta lisää:
Viikin ympäristötalo -pdf
www.hel.fi
www.stadinilmasto.fi

HIILINEUTRAALI HARAKKA

Klikkaa kuvaa suuremmaksi. KUVAT: © Pekka Hänninen

Klikkaa kuvaa suuremmaksi. KUVAT: © Pekka Hänninen

Harakassa voi tutustua uusiutuviin energiamuotoihin
Sijainti: Harakan saari, Helsinki
Toteutus: Helsingin ympäristökeskus, näyttely ja energialuontopolku arkkit.yo Pekka Hänninen, 2012

Helsingin ympäristökeskuksen Harakan saarella toimiva luontokeskus pyrkii hiilineutraaliksi.  Uusiutuvien energiamuotojen sekä energiatehokkuuden parantamisen avulla luontokeskuksen ostoenergian kulutus on pudonnut noin 60 prosentilla. Hiilidioksidipäästöt ovat pudonneet samassa suhteessa.

Hiilineutraali Harakka -hanke kerää ja jakaa tietoa uusiutuvista energiamuodoista. Saarella toimii Suomen ensimmäinen energialuontopolku, jolla voi tutustua muun muassa aurinkosähköpaneeliin, aurinkolämpökeräimeen, aurinkopuhaltimeen, pientuulivoimalaan, ilmalämpöpumppuun sekä muihin energiansäästöön ja pienempään hiilijälkeen ohjaaviin laitteisiin. Lisäksi saarella on energialuontopolkua taustoittava Hiillostamme palloa  -näyttely ilmastonmuutoksesta, hiilidioksidipäästöistä ja eri energiamuodoista.

Saarelle ja näyttelyyn on vapaa pääsy, mutta venekyydistä joutuu maksamaan muutaman euron. Vene liikennöi kesäkaudella Ullanlinnan laiturista n. 30 minuutin välein.

Kohteesta lisää:

www.hel.fi

AS OY HELSINGIN SALVIA

Klikkaa kuvaa suuremmaksi. KUVAT: © Pekka Hänninen

Klikkaa kuvaa suuremmaksi. KUVAT: © Pekka Hänninen

Parvekkeisiin liitetyä aurinkovoimaa
Sijainti: Tilanhoitajanjaari 23, Viikki, Helsinki
Suunnittelu: arkkitehti Reijo Jallinoja, 2003

Arkkitehti Reijo Jallinojan suunnittelema As oy Helsingin Salvia on ensimmäinen aurinkosähköä tuottava asuinkerrostalo Suomessa. 240 neliömetrin aurinkosähköpaneelisto tuottaa vuosittain noin 10 MWh sähköä, joka kattaa neljänneksen rakennuksen kiinteistösähköstä (mm. laitteet, yleisten tilojen valaistus, hissit, taloyhtiön sauna). Aurinkopaneelit on jaettu kahteen nimellisteholtaan 12 kW kenttään, joista toinen on suunnattu etelään ja toinen länteen. Paneelit ovat pystyasennossa, jolloin ne hyödyntävät myös matalalta paistavaa talviaurinkoa.

Aurinkopaneelien ottaminen osaksi rakennuksen arkkitehtuuria on tehty nerokkaalla tavalla: aurinkokennot korvaavat lasisten parvekekaiteiden umpiosia.

Kohteesta lisää:
www.viikinuusiutuvaenergia.net
Eko-Viikkin loppuraportti

BedZED

Vähähiilistä asumista
Sijainti: Suur-Lontoo, Yhdistyneet kuningaskunnat
Suunnittelija: arkkitehti Bill Dunster, 1999–2001

Lontoon lähistöllä sijaitseva BedZED (Zero Emission Development = ZED) asuinalue pyrkii vähäisiin hiilidioksidipäästöihin. Town house -tyyppiset asunnot ovat 2–3 kerroksisia, ja jokaisen yhteydessä on erillinen työtila sekä viherterassi ja -katto. Näin pyrittiin lisäämään sekä vehreyttä että aluetehokkuutta. Alue on 0,64 hehtaaria ja käsittää 63 asuntoa parille sadalle asukkaalle. Asuntoja on 8350 m2, työtiloja 1560 m2 ja korttelitehokkuus 1,29.

Rakennusten materiaalivalinnoissa suosittiin paikallisia uusio- ja kierrätysmateriaaleja. Rakentamisen hiilidioksidipäästöt ovat vastaavaa tavanomaista rakentamista pienemmät. Rakennukset hyödyntävät aurinkoenergiaa passiivisesti ja aktiivisesti. Aurinkopaneelit tuottavat 20 % alueen tarvitsemasta sähköstä. Tämä riittää 40 sähköautolle 16 000 km:n vuotuiseen ajosuoritteeseen. Energiatavoitteissa onnistuttiin hyvin, ja mittausten mukaan bedZEDiläinen kulutti 88 % vähemmän lämmitysenergiaa, 57 % vähemmän veden lämmitysenergiaa, 25 % vähemmän sähköä, puolet vähemmän vettä ja 65 % vähemmän fossiilisia polttoaineita kuin keskiverto britti. Alueen konseptista on tehty lukuisia versioita Kiinaa myöten.

Lisätietoja: www.zedfactory.com

FREIBURG

Klikkaa kuvaa suuremmaksi. KUVAT: © Pekka Hänninen

Klikkaa kuvaa suuremmaksi. KUVAT: © Pekka Hänninen

Freiburg on Euroopan ekopääkaupunki
Sijainti: Freiburg, Saksa
Suunnittelu: Freiburgin kaupunki (arkkitehti Wulf Daseking ym), 1970-luvulta alkaen

Freiburgia Etelä-Saksassa alettiin kehittää energiatehokkaampaan ja ekologisesti kestävämpään suuntaan jo 1970-luvulla. Tuolloin kaupunkilaisten yhteinen huoli oli lähistölle kaavailtu ydinvoimala, jolle haluttiin etsiä vaihtoehto kehittämällä uusiutuvia energiamuotoja ja toisaalta vähentämällä energiankulutusta. Nyt Freiburg on aurinkoteknologian keskus ja ekologisen kaupunkisuunnittelun mallikaupunki kansainvälisesti.

Kaupungin kasvu ohjattiin kaupungin rajojen sisäpuolelle. Markettien rakentaminen taajama-alueen ulkopuolelle kiellettiin, ja nykyään kaupungissa on runsaasti eläviä kivijalkakauppoja.

Kaupungissa liikennejärjestelmää on määrätietoisesti kehitetty kevyen ja julkisen liikenteen ehdoilla. Liikenne sujuu polkupyörien tahtiin, ja pyöräily on helppoa ja turvallista. Raitiovaunu saa aina risteyksissä etuajo-oikeuden. Pyöräily ja julkinen liikenne ovat kasvaneet ja yksityisautojen käyttö on vähentynyt. Freiburgissa autoja on 35 sataa asukasta kohden. Suomessa joka toisella on auto.

Juna-aseman yhteyteen on rakennettu tuhannelle pyörälle vartioitu parkkihalli, minne menopelinsä voi huoletta jättää matkan ajaksi. Asukkaat pääsevät kätevästi kotoa polkupyörällä pendelöimään Euroopan metropoleihin.

Rieselfeldin asuinalueen selkärangan muodostaa raitiotie. Alue on suunniteltu siten, että jokaisesta asunnosta on korkeintaan 300 metriä lähimmälle raitiovaunupysäkille, jonka tuntumassa on myös lähikauppa. Raitiotiekiskot jopa rakennettiin alueelle ensimmäisenä ennen rakennuksia – näin asukkaat pääsivät ja oppivat käyttämään raitiovaunua heti alueelle muutettuaan.

Rieselfeldin alueella rakennukset ovat energiatehokkaita ja harmaat jätevedet käsitellään ja imeytetään paikallisesti. Aluetta leimaa vehreys. Sen hiilidioksidipäästöt ovat noin puolet vastaavan saksalaisasuinalueen päästöistä.

Vauban on entiselle sotilasalueelle toteutettu energiatehokas asuinalue. Rakentamisen energiatehokkuutta ohjattiin tontinluovutusehdoissa, ja kaikki rakennukset ovat vähintään matalaenergiatasoa, osa passiivi- tai plusenergiataloja. Alueella on oma biovoimala ja tuulivoimaloita läheisellä kukkulalla, jotka tuottavat alueelle lämpöä ja sähköä.

Yksityisauton käytölle on etsitty vaihtoehtoja. Tiheä pikaraitiotieyhteys ja hyvät pyörätiet vievät Freiburgin keskustaan. Autoille ei ole pysäköintipaikkoja muualla, kuin alueen reunoilla. Vaubanin koillisnurkassa sijaitsee parkkitalo, josta voi myös vuokrata auton. Alueen autoilijat joutuvat maksamaan pysäköintipaikastaan todellisten kustannusten mukaisen hinnan. Autottomien ei siis tarvitse osallistua autojen säilytyskuluihin samalla tavoin kuin Suomessa. Vaubanissa henkilöautoja on vain 16 sataa asukasta kohden.

Kohteesta lisää:
Freiburgin kaupungin verkkosivuilta
www.wulf-daseking.de

 

 


Näytä Eko-Boxi suuremmalla kartalla

HAMMARBY SJÖSTAD

HAM

Klikkaa kuvaa suuremmaksi. KUVAT: © Pekka Hänninen

Urbaania tiiveyttä ja merellistä vehreyttä
Sijainti: Hammarby sjöstad, Tukholma
Suunnittelu: Tukholman kaupunki, 1992–

Hammarby sjöstad on vehreä ja merellinen kestävän rakentamisen kaupunginosa Tukholmassa. Se yhdistää kortteleissa keskustamaisen tiiviyden näiden välialueilla lähiömäiseen väljyyteen. Alue on toteutettu vanhalle käytöstä jääneelle teollisuusalueelle, ja se on rakennettu vaiheittain. Kaikkien osien valmistuttua siellä on 20 000 asukasta ja 10 000 työpaikkaa.

Auton tarpeen minimointi on Hammarby sjöstadin keskeinen tavoite. Työpaikkojen lisäksi alueella on hyvät palvelut ja runsaasti vapaa-ajan ja virkistysmahdollisuuksia. Raitiotie ja lautta yhdistävät alueen Tukholman ydinkeskustaan. Erityisesti pyöräily ja jalankulku on otettu huomioon liikennesuunnittelussa. Alueella on auto-osuuskuntia.

Luonnon monimuotoisuus on myös otettu huomioon. Kaksi riistasiltaa turvaavat villieläinten liikkumisen alueen viheralueiden ja läheisen Nackan luonnonsuojelualueen välillä. Viherkattoja on paljon. Hulevedet käsitellään paikallisesti, ja juoksutetaan purojen ja altaiden kautta kanaviin ja mereen.

Kaupunginosalla on oma jätevesijärjestelmä, ja jätevesistä saatava biokaasu hyödynnetään omassa biovoimalaitoksessa. Kiinteät jätteet lajitellaan ja kerätään maanalaisen imuputkiston avulla. Palavat jätteet hyödynnetään lämpövoimalassa. Useissa rakennuksissa hyödynnetään uusiutuvia energiamuotoja.

Alueen toteutumisen on mahdollistanut julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyö. Alueen ympäristökuorman arvioidaan olevan puolet pienempi kuin muilla vastaavilla asuinalueilla Tukholmassa. Sijaintinsa ja monipuolisten ympäristöjensä ansiosta Hammarby sjöstadissa on hyvät puitteet kestävään elämäntapaan kaupungissa.

Kohteesta lisää:
Arkitektur -lehti 5/2010