Aihearkisto: Kohde-esittelyt

HELSINGIN VIHERKATOT

Klikkaa kuvaa suuremmaksi. KUVAT: © Pekka Hänninen

Vihreyttä ja ekosysteemipalveluita kivierämaahan

Viherkatoista on paljon hyötyä ja iloa kaupunkiympäristössä. Ne tarjoavat ekosysteemipalveluita ja hillitsevät monin tavoin ilmastonmuutosta ja helpottavat sopeutumista siihen. Hule- eli sade- ja sulamisvesien pidättäminen on suurin viherkatoista koituva – myös rahassa mitattava – hyöty. Viemäriverkosto voidaan mitoittaa kevyemmin, ja viherkatot estävät rankkasateiden aiheuttamia kaupunkitulvia. Ne lisäävät luonnon monimuotoisuutta, sitovat ilman epäpuhauksia, vaimentavat melua ja tasaavat lämpötilaeroja kaupungissa.

Viherkattojen on havaittu viilentävät rakennusta kesällä, jolloin ilmastoinnin tarve vähenee ja energiaa säästyy. Lämmöneristevaikutus lämmitystarpeeseen on vähäisempi. Viherkattojen on todettu pidentävät kattorakenteiden ikää. Ikkunasta näkyvä viherkate lisää viihtyisyyttä.

Viides ulottuvuus -hankkeessa on tutkittu erilaisten viherkatteiden toimivuutta ja vaikutuksia pohjoisissa olosuhteissa. Ryhmä on perustanut yhteistyössä eri tahojen kanssa kaikkiaan 14 koeviherkattoja Helsinkiin, Vantaalle, Lahteen, Hollolaan ja Ouluun. Katoilla on tutkittu erilaisten kasvualustojen ja kasvustojen toimivuutta, viherkattojen vaikutuksia luonnon monimuotoisuuteen, hulevesien pidätyskykyä jne. Koeviherkatot mahdollistavat pitkäjänteisen seurantatutkimuksen, joka toimii pohjana tieteellisesti päteville tuloksille. Laadukas tutkimus edellyttää havaintoaineistoja usealta kasvukaudelta.

Helsingin yliopiston kielikeskuksen katolla (kuva 1) Fabianinkadulla tutkitaan viherkaton vaikutusta luonnon monimuotoisuuteen: kuinka harvinaistuneet ketokasvit pärjäävät erilaisilla kasvualustoilla ja pölyttäjähyönteisten löytävät tiensä kasvien luo. Toinen koeviherkatto sijaitsee Kaisa-talon vieressä yliopiston rakennusten keskellä (kuva 2). Näin se luo myös viihtyisyyttä ympärilleen.

Helsingin Meilahdessa testataan kevyitä sammalkatteita (kuva 3). Yli puolenhehtaarin kokoinen liikuntakeskuksen sammalkate on Suomen suurimpia viherkatteita. Sammalkate on ohuempi ja kevyempi kuin muut viherkatteet, paksuutta sillä on muutama sentti ja painoa kasvualustoineen alle 50 kg neliötä kohden. Silti se pidättää tehokkaasti hulevesiä. Sammalkate kestää melko hyvin paahdetta. Sammalet ”pelastettiin” Espoosta rakennustyön alta. Sammalkate sopii myös pientalon katteeksi.

Maineikas ravintola Savoy tuottaa osan herkkupöytiensä antimista ravintolan katolla (kuva 4). Istutuslaatikoissa kasvatetaan muun muassa yrttejä. Liikenteen saasteet eivät niin yläilmoissa haittaa ja mahdollinen pöly on pestävissä pois. Katolla on myös mehiläistarha, josta saadaan omaa hunajaa. Terassille pääsee ravintolan ollessa auki.

Maailmalla viherkatot ja -seinät sekä kattoviljely ovat yleistyneet, ja ne nähdään mahdollisuutena sopeutua ja hillitä ilmastonmuutosta. Viides ulottuvuus on edistänyt viherkattojen rantautumista Suomeen. Hanke on laajuudessa kansainvälisestikin mittava ja saanut runsaasti kiitosta.

Aiheesta lisää: Viides ulottuvuus

SAPOKAN VESIPUISTO

Klikkaa kuvaa suuremmaksi. KUVAT: © Pekka Hänninen

Haisevasta satamalahden pohjukasta vehreäksi puistoksi

Sijainti: Sapokka, Kotkansaari
Suunnittelija: kaupunginpuutarhuri Heikki Laaksonen, 1994

Kotkan Sapokanlahden pohjukka on ollut kaavassa puisto jo vuodesta 1917. Silti se oli ränstynyt, liettynyt ja pahoin saastunut, kun sen kunnostaminen 1990 aloitettiin. Lahti imuruopattiin ja siihen alettiin pumpata puhdasta merivettä. Puhdas vesi pulppuaa 20 metriä korkean putouksen ja siihen liittyvien purojen välityksellä lahteen samalla hapettuen. Lahteen istutetut karpit pitävät omalta osaltaan huolen veden puhtaudesta.

Putous ja solisevat purot muodostavat leimallisen vesielementin alueelle. Vesiaiheen lisäksi Sapokan Vesipuiston suunnittelun keskeisiä tekijöitä olivat runsas ja monipuolinen kasvillisuus, kivet ja valaistus. Kasvillisuus ja valaistus myötäilevät vuorokauden aikoja ja vuodenkiertoa. Kivipuistossa on nähtävillä yleisiä kivilajeja. Puistoon on lisäksi sijoitettu eri taiteilijoiden veistoksia.

Sapokassa yhdistyvät lahden kunnostus ja puhdistus estetiikkaan ja hyötyyn, ja kolme hehtaaria käsittävästä puistosta on tullut suosittu virkistäytymispaikka ympäri vuoden. Se on saanut luisia palkintoja, mm Vuoden ympäristörakennepalkinnon 1994.

Sapokan Veispuistosta Kotkan sivuilla

VIIKIN LATOKARTANON PUUKERROSTALOKORTTELI

Klikkaa kuvaa suuremmaksi. KUVAT: © Pekka Hänninen (1 ja 3) ja Arkkitehtitoimisto HMV Oy (2 ja 4)

Klikkaa kuvaa suuremmaksi. KUVAT: © Pekka Hänninen (1 ja 3) ja Arkkitehtitoimisto HMV Oy (2 ja 4)

Kerrostalo kertopuisella pilari-palkkirungolla
Sijainti: Von Daehnin katu 8 ja 12, Helsinki
Suunnittelu: Arkkitehtitoimisto HMV Oy, 2012

Viikin Latokartanon puukerrostalokortteli oli valmistuessaan Suomen suurin puukerrostalohanke. Se käsittää 104 asuntoa kahdessa yhtiössä. Kortteli muodostuu viidestä 3-4 -kerroksisesta talosta, joissa on yhteensä 6 300 kerrosalaneliömetriä. Rakennuksen kantavana runkona toimii kertopuusta valmistettu pilari-palkki järjestelmä. Myös parvekkeet seisovat kertopuupilareilla.

Talojen elinaikainen hiilijalanjälki todettiin laskelmissa jopa 45 % pienemmäksi kuin vastaavalla keskiverto betonirakenteisella kerrostalolla. Rakennukset ovat energiatehokkuudeltaan A-luokkaa. Hanke oli osa Helsingin kaupungin Kehittyvä kerrostalo -ohjelmaa.

Kohteesta lisää: www.puuinfo.fi

PUUMERA

Puupassiivikerrostalo on vähäpäästöinen
Sijainti: Jauhokalliontie 2, Vierumäki
Suunnittelu: Vuorelma Arkkitehdit Oy, 2011

Puumera on viisikerroksinen hybridipuurakenteinen passiivikerrostalo, jonka kustannukset eivät kuitenkaan rakennuttajan mukaan ylittäneet vastaavan betonikerrostalon kustannuksia.

Sitran selvityksen mukaan puukerrostalon päästöt ovat sen elinkaaren aikana 5–11 % pienemmät kuin vastaavan betonikerrostalon, riippuen rakennuksen energiatehokkuudesta. Pelkän rakennusvaiheen osalta eroa syntyy 29 %. Sitran mukaan suurimmat päästövaikutukset saavutetaan kuitenkin rakentamalla passiivi- tai nollaenergiataloja normitalojen sijaan (päästövähennys 20–40%) sekä energiatuotantomuodon valinnoilla (päästövähennys 45%) – mikäli tämä on mahdollista.

Puurakennusten katsotaan varastoivan hiiltä luonnonkierrosta eli ne toimivat hiilinieluina. Toisaalta sitovat ja varastoivathan metsässä kaatamatta jätetyt puutkin hiiltä. Tasapaino puurakentamisen ja metsien hiilensitomiskyvyn välillä vaatii lisätutkimusta.

Kohteesta lisää:
www.puuinfo.fi
Passiivitason asuinkerrostalon elinkaaren hiilijalanjälki, Sitran julkaisuja 63

HALTIA – SUOMEN LUONTOKESKUS

Klikkaa kuvaa suuremmaksi. KUVAT: © Pekka Hänninen

Klikkaa kuvaa suuremmaksi. KUVAT: © Pekka Hänninen

Puurakenteinen näyttelyrakennus hyödyntää uusiutuvia energiamuotoja
Sijainti: Nuuksiontie 84, 02820 Espoo
Suunnittelu: arkkitehti Rainer Mahlamäki, 2013

Haltian keskeinen tavoite on alhainen hiilijalanjälki. Rakennuksen muoto on pyöreä, jolloin lämpöä haihduttavaa seinäpinta-alaa on vähän suhteessa tilavuuteen. Lisäksi rakennus on upotettu lounaisrinteeseen. Ikkuna–aukotuksessa on pyritty energiatehokkuuteen: suuri parveke varjostaa näyttelytilojen ikkunoita, jolloin viilennysenergian tarve pienenee. Rakennuksen maanpäälliset osat ovat puuta. Haltia on B-energialuokkaa, joka on hyvä runsaasti energiaa kuluttavalle näyttelyrakennukselle.

Haltia lämpiää kalliosta saatavan maalämmön sekä aurinkolämmön avulla. Kesäisin maalämpöjärjestelmää käytetään viilennykseen. Tilojen jäähdytyksessä saatava lämpö sekä aurinkokeräimen mahdollinen ylilämpö syötetään kallioperään, josta se osin saadaan takaisin talvella. Työpisteissä läsnäolotunnistimet ohjaavat sähkön käyttöä. Hissin jarrutusenergia otetaan talteen. Ilmanvaihto säätyy eri tilojen todellisen tarpeen mukaan. Näyttelytekniikkakin on toteutettu mahdollisimman energiatehokkaasti.

Rakennuksen käytön hiilijälkeä seurataan jatkuvasti. Seuranta antaa aikanaan arvokasta tietoa kestävästä rakentamisesta.

Kohteesta lisää:

www.haltia.com

YMPÄRISTÖTALO

Klikkaa kuvaa suuremmaksi. KUVAT: © Pekka Hänninen

Klikkaa kuvaa suuremmaksi. KUVAT: © Pekka Hänninen

Energiatehokas toimistorakennus tuottaa viidenneksen energiastaan
Sijainti: Viikinkaari 2a, 00790
Suunnittelu: arkkitehti Kimmo Kuismanen / Arkkitehtitoimisto AB Case Consult Ltd, 2011

Ympäristötalo (6500 m2) oli valmistuessaan Suomen energiatehokkain toimistorakennus. Sen lämmitysenergian ja sähkön kulutusten tavoite on 70 kWh/m2, joka on alle puolet vastaavan tyyppisen rakennuksen kulutuksesta.

Rakennusvaipan pinta-ala minimoitiin ja runko toteutettiin hyvin energiatehokkaana: mitattu ilmanvuotoluku on vain 0,56 litraa tunnissa ja kaikkien ikkunoiden ja lasiseinien u-arvo 0,8. Eteläjulkisivu on luonnonmukaisesti älykäs: kaksoisjulkisivu varjostaa kesällä, mutta päästä talviauringon lävitseen. Kesäisin julkisivun välitila tuulettuu painovoimaisesti, talvella se kerää auringon lämpöä ja toisaalta suojaa tuulen viilentävältä vaikutukselta. Julkisivuun on liitetty aurinkosähköpaneeleja, jotka tuottavat viidenneksen talon energiatarpeesta. Niiden nimellisteho on 60 wattia. Lisäksi tuuliturbiinit tuottavat hieman sähköä. Kesäinen jäähdytysenergia otetaan kalliosta 25 porakaivon avulla.

Rakennuksessa on paljon energiatehokkuuteen tähtääviä yksityiskohtia. Työhuoneiden valaistusta ohjaava automatikkaa sammuttaa valot luonnonvalon ollessa riittävä tai kun huone ei ole käytössä. Osastoitu ilmanvaihto on automatisoitu toimimaan tarpeen mukaan ja vedenkulutusta hillitään alhaisella vedenpaineella. Portaikko on suunniteltu hissiä houkuttelevammaksi ja pyöräilijöille on hyvät pukeutumis- ja säilytystilat. Ala-aulan näytöltä voi seurata rakennuksen sen hetkistä energiankulutusta ja -tuotantoa. Vastaavien monitorien on todettu ohjaavan käyttäjiä energiatehokkuuteen.

Kohteesta lisää:
Viikin ympäristötalo -pdf
www.hel.fi
www.stadinilmasto.fi

HIILINEUTRAALI HARAKKA

Klikkaa kuvaa suuremmaksi. KUVAT: © Pekka Hänninen

Klikkaa kuvaa suuremmaksi. KUVAT: © Pekka Hänninen

Harakassa voi tutustua uusiutuviin energiamuotoihin
Sijainti: Harakan saari, Helsinki
Toteutus: Helsingin ympäristökeskus, näyttely ja energialuontopolku arkkit.yo Pekka Hänninen, 2012

Helsingin ympäristökeskuksen Harakan saarella toimiva luontokeskus pyrkii hiilineutraaliksi.  Uusiutuvien energiamuotojen sekä energiatehokkuuden parantamisen avulla luontokeskuksen ostoenergian kulutus on pudonnut noin 60 prosentilla. Hiilidioksidipäästöt ovat pudonneet samassa suhteessa.

Hiilineutraali Harakka -hanke kerää ja jakaa tietoa uusiutuvista energiamuodoista. Saarella toimii Suomen ensimmäinen energialuontopolku, jolla voi tutustua muun muassa aurinkosähköpaneeliin, aurinkolämpökeräimeen, aurinkopuhaltimeen, pientuulivoimalaan, ilmalämpöpumppuun sekä muihin energiansäästöön ja pienempään hiilijälkeen ohjaaviin laitteisiin. Lisäksi saarella on energialuontopolkua taustoittava Hiillostamme palloa  -näyttely ilmastonmuutoksesta, hiilidioksidipäästöistä ja eri energiamuodoista.

Saarelle ja näyttelyyn on vapaa pääsy, mutta venekyydistä joutuu maksamaan muutaman euron. Vene liikennöi kesäkaudella Ullanlinnan laiturista n. 30 minuutin välein.

Kohteesta lisää:

www.hel.fi

AS OY HELSINGIN SALVIA

Klikkaa kuvaa suuremmaksi. KUVAT: © Pekka Hänninen

Klikkaa kuvaa suuremmaksi. KUVAT: © Pekka Hänninen

Parvekkeisiin liitetyä aurinkovoimaa
Sijainti: Tilanhoitajanjaari 23, Viikki, Helsinki
Suunnittelu: arkkitehti Reijo Jallinoja, 2003

Arkkitehti Reijo Jallinojan suunnittelema As oy Helsingin Salvia on ensimmäinen aurinkosähköä tuottava asuinkerrostalo Suomessa. 240 neliömetrin aurinkosähköpaneelisto tuottaa vuosittain noin 10 MWh sähköä, joka kattaa neljänneksen rakennuksen kiinteistösähköstä (mm. laitteet, yleisten tilojen valaistus, hissit, taloyhtiön sauna). Aurinkopaneelit on jaettu kahteen nimellisteholtaan 12 kW kenttään, joista toinen on suunnattu etelään ja toinen länteen. Paneelit ovat pystyasennossa, jolloin ne hyödyntävät myös matalalta paistavaa talviaurinkoa.

Aurinkopaneelien ottaminen osaksi rakennuksen arkkitehtuuria on tehty nerokkaalla tavalla: aurinkokennot korvaavat lasisten parvekekaiteiden umpiosia.

Kohteesta lisää:
www.viikinuusiutuvaenergia.net
Eko-Viikkin loppuraportti

FREIBURG

Klikkaa kuvaa suuremmaksi. KUVAT: © Pekka Hänninen

Klikkaa kuvaa suuremmaksi. KUVAT: © Pekka Hänninen

Freiburg on Euroopan ekopääkaupunki
Sijainti: Freiburg, Saksa
Suunnittelu: Freiburgin kaupunki (arkkitehti Wulf Daseking ym), 1970-luvulta alkaen

Freiburgia Etelä-Saksassa alettiin kehittää energiatehokkaampaan ja ekologisesti kestävämpään suuntaan jo 1970-luvulla. Tuolloin kaupunkilaisten yhteinen huoli oli lähistölle kaavailtu ydinvoimala, jolle haluttiin etsiä vaihtoehto kehittämällä uusiutuvia energiamuotoja ja toisaalta vähentämällä energiankulutusta. Nyt Freiburg on aurinkoteknologian keskus ja ekologisen kaupunkisuunnittelun mallikaupunki kansainvälisesti.

Kaupungin kasvu ohjattiin kaupungin rajojen sisäpuolelle. Markettien rakentaminen taajama-alueen ulkopuolelle kiellettiin, ja nykyään kaupungissa on runsaasti eläviä kivijalkakauppoja.

Kaupungissa liikennejärjestelmää on määrätietoisesti kehitetty kevyen ja julkisen liikenteen ehdoilla. Liikenne sujuu polkupyörien tahtiin, ja pyöräily on helppoa ja turvallista. Raitiovaunu saa aina risteyksissä etuajo-oikeuden. Pyöräily ja julkinen liikenne ovat kasvaneet ja yksityisautojen käyttö on vähentynyt. Freiburgissa autoja on 35 sataa asukasta kohden. Suomessa joka toisella on auto.

Juna-aseman yhteyteen on rakennettu tuhannelle pyörälle vartioitu parkkihalli, minne menopelinsä voi huoletta jättää matkan ajaksi. Asukkaat pääsevät kätevästi kotoa polkupyörällä pendelöimään Euroopan metropoleihin.

Rieselfeldin asuinalueen selkärangan muodostaa raitiotie. Alue on suunniteltu siten, että jokaisesta asunnosta on korkeintaan 300 metriä lähimmälle raitiovaunupysäkille, jonka tuntumassa on myös lähikauppa. Raitiotiekiskot jopa rakennettiin alueelle ensimmäisenä ennen rakennuksia – näin asukkaat pääsivät ja oppivat käyttämään raitiovaunua heti alueelle muutettuaan.

Rieselfeldin alueella rakennukset ovat energiatehokkaita ja harmaat jätevedet käsitellään ja imeytetään paikallisesti. Aluetta leimaa vehreys. Sen hiilidioksidipäästöt ovat noin puolet vastaavan saksalaisasuinalueen päästöistä.

Vauban on entiselle sotilasalueelle toteutettu energiatehokas asuinalue. Rakentamisen energiatehokkuutta ohjattiin tontinluovutusehdoissa, ja kaikki rakennukset ovat vähintään matalaenergiatasoa, osa passiivi- tai plusenergiataloja. Alueella on oma biovoimala ja tuulivoimaloita läheisellä kukkulalla, jotka tuottavat alueelle lämpöä ja sähköä.

Yksityisauton käytölle on etsitty vaihtoehtoja. Tiheä pikaraitiotieyhteys ja hyvät pyörätiet vievät Freiburgin keskustaan. Autoille ei ole pysäköintipaikkoja muualla, kuin alueen reunoilla. Vaubanin koillisnurkassa sijaitsee parkkitalo, josta voi myös vuokrata auton. Alueen autoilijat joutuvat maksamaan pysäköintipaikastaan todellisten kustannusten mukaisen hinnan. Autottomien ei siis tarvitse osallistua autojen säilytyskuluihin samalla tavoin kuin Suomessa. Vaubanissa henkilöautoja on vain 16 sataa asukasta kohden.

Kohteesta lisää:
Freiburgin kaupungin verkkosivuilta
www.wulf-daseking.de

 

 


Näytä Eko-Boxi suuremmalla kartalla

HAMMARBY SJÖSTAD

HAM

Klikkaa kuvaa suuremmaksi. KUVAT: © Pekka Hänninen

Urbaania tiiveyttä ja merellistä vehreyttä
Sijainti: Hammarby sjöstad, Tukholma
Suunnittelu: Tukholman kaupunki, 1992–

Hammarby sjöstad on vehreä ja merellinen kestävän rakentamisen kaupunginosa Tukholmassa. Se yhdistää kortteleissa keskustamaisen tiiviyden näiden välialueilla lähiömäiseen väljyyteen. Alue on toteutettu vanhalle käytöstä jääneelle teollisuusalueelle, ja se on rakennettu vaiheittain. Kaikkien osien valmistuttua siellä on 20 000 asukasta ja 10 000 työpaikkaa.

Auton tarpeen minimointi on Hammarby sjöstadin keskeinen tavoite. Työpaikkojen lisäksi alueella on hyvät palvelut ja runsaasti vapaa-ajan ja virkistysmahdollisuuksia. Raitiotie ja lautta yhdistävät alueen Tukholman ydinkeskustaan. Erityisesti pyöräily ja jalankulku on otettu huomioon liikennesuunnittelussa. Alueella on auto-osuuskuntia.

Luonnon monimuotoisuus on myös otettu huomioon. Kaksi riistasiltaa turvaavat villieläinten liikkumisen alueen viheralueiden ja läheisen Nackan luonnonsuojelualueen välillä. Viherkattoja on paljon. Hulevedet käsitellään paikallisesti, ja juoksutetaan purojen ja altaiden kautta kanaviin ja mereen.

Kaupunginosalla on oma jätevesijärjestelmä, ja jätevesistä saatava biokaasu hyödynnetään omassa biovoimalaitoksessa. Kiinteät jätteet lajitellaan ja kerätään maanalaisen imuputkiston avulla. Palavat jätteet hyödynnetään lämpövoimalassa. Useissa rakennuksissa hyödynnetään uusiutuvia energiamuotoja.

Alueen toteutumisen on mahdollistanut julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyö. Alueen ympäristökuorman arvioidaan olevan puolet pienempi kuin muilla vastaavilla asuinalueilla Tukholmassa. Sijaintinsa ja monipuolisten ympäristöjensä ansiosta Hammarby sjöstadissa on hyvät puitteet kestävään elämäntapaan kaupungissa.

Kohteesta lisää:
Arkitektur -lehti 5/2010

SKAFTKÄRR

Klikkaa kuvaa suuremmaksi. KUVAT: © Porvoon kaupunki

Klikkaa kuvaa suuremmaksi. KUVAT: © Porvoon kaupunki

Energiatehokkuus ja alhaiset hiilidioksidipäästöt kaavoituksen perustaksi
Sijainti: Skaftkärr, Porvoo
Suunnittelija: Porvoon kaupunki (arkkitehti Eero Löytynen ym.), 2010–

Skaftkärr on Porvoon kaupungin kaavoittama ja SITRAn tukema pientalovaltainen energiatehokas kaupunginosa. Alueen talot, palvelut, asuinympäristö ja liikennejärjestelmät suunniteltiin mahdollisimman energiatehokkaiksi. Työkaluksi kehitettiin energiakaava, jossa energiatehokkuustavoitteet on tuotu jo kaavoitusvaiheeseen. Alueesta tehtiin useita vaihtoehtoisia malleja, joiden energiatehokkuutta vertailtiin. Alue on 400 ha ja sinne on määrä tulla 700 asukasta.

Kaavoituksella on pyritty ohjaamaan asukkaita kevyen ja julkisen liikenteen käyttöön yksityisautoilun sijaan: bussilla, pyörällä tai kävellen pääsee suoraan ja joutuin Porvoon keskustaan, autolla saa kiertää hankalamman lenkin.

Uusiutuvien energiamuotojen hyödyntäminen on huomioitu kaavoituksessa suuntaamalla talot etelään. Rakennustapaohjeissa ohjattiin puurakentamiseen, jolloin hiiltä varastoituu alueen rakennuksiin. Alueella on matalaenergiaverkko eli matalaenergiarakennuksille tarkoitettu alempaa lämpötilaa käyttävä kaukolämpöverkko. Lisäksi asumisen aikaista energiankulutusta pyritään alentamaan Living Lab hankkeessa mm. realiaikaisen energiankulutuksen, energianeuvonnan ja sähköisen tietopankin avulla.

Pilottihankkeen on määrä olla esimerkki uusille asuinalueille. Hankkeeseen liittyi runsaasti taustatutkimuksia, jotka on julkaistu hankkeen kotisivuilla.

Kohteesta lisää:
www.skaftkarr.fi
Energiatehokkuus kaavoituksessa -julkaisu
www.stok.fi
livinglabs
www.talotekniikkainfo.fi


Näytä Eko-Boxi suuremmalla kartalla

EKO-VIIKKI

Klikkaa kuvaa suuremmaksi. KUVAT: © Pekka Hänninen (1, 2, 4 ja 5) ja KSV (3)

Klikkaa kuvaa suuremmaksi. KUVAT: © Pekka Hänninen (1, 2, 4 ja 5) ja KSV (3)

Uusiutuvia energiamuotoja ja kaupunkiviljelyä
Sijainti: Helsinki, Viikki
Suunnittelija: arkkitehti Petri Laaksonen (kilpailuvaihe) ja Helsingin kaupunki, 1994–2002

Eko-Viikki on toistaiseksi laajin Suomessa toteutettu kestävän rakentamisen hanke. Alue on 23 hehtaaria ja asukkaita on 2 000. Alueella on melko hyvät palvelut ja joukkoliikenneyhteydet sekä työpaikkoja.

Eko-Viikki perustuu 1994–1996 järjestetyn yleisen arkkitehtikilpailun voittaneeseen Petri Laaksosen ehdotukseen, jossa talorivit on suunnattu lounasta kohden aurinkoenergiaa passiivisesti ja aktiivisesti hyödyntäen. Sormimaiset viheralueet työntyvät etelästä asuinalueelle. Rakennusten toteuttamiseen kehitettiin erityinen pisteytysjärjestelmä, joka liitettiin tontinluovutusehtoihin. Rakennusten lämmitysenergian ja veden kulutus ovat alhaisemmat kuin aikalaisverrokkikohteissa. Viljelypalstat ja ympäröivät virkistysalueet sekä hyvät palvelut mahdollistavat luonnonläheisen ja kestävän elämäntavan toteuttamisen urbaanissa ympäristössä.

Vaikka Eko-Viikki ei mm. rakennusten energiatehokkuuden suhteen vastaa nykyisiä ekologisia kriteerejä, se tarjoaa silti runsaasti käyttökelpoisia esimerkkejä ja tutkimustietoa. Eko-Viikin oli tarkoitus olla malli, jota voi monistaa muille asuinalueille. Valitettavasti tämä tavoite ei ole toteutunut.

Lisätietoa:

Eko-Viiki esittely Helsingin kaupungin sivuilla
Eko-Viikin ja Latokartanon esite
Eko-Viikin seurantaprojektin loppuraportti
www.viikinuusiutuvaenergia.net

Takaisin kestävän yhdyskuntasuunnittelun teemasivulle.


Näytä Eko-Boxi suuremmalla kartalla

KANGASALAN YHTEISKYLÄ

KANG

Klikkaa kuvaa suuremmaksi. KUVAT: © Outi Palttala

”Yhteinen kylä syntyy yhdessä tekemisen ilosta ja voimavarojen yhdistämisestä.”
Sijainti: Kangasala
Suunnittelija: arkkitehti Outi Palttala ym, 1994–2002

Kangasalan yhteiskylä on 8 perheen suunnittelema ja pitkälti toteuttama ekokylä. Kylää leimaa yhteisöllisyys. Kylä sijaitsee maaseudulla 4 kilometrin päässä taajamasta. Osa kyläläisistä työskentelee kotonaan, mikä vähentää auton tarvetta. Lisäksi päivittäispalvelut löytyvät kohtuullisen läheltä, ja niiden luo on hyvät linja-auto- ja polkupyöräyhteydet.

Kylän keskellä on oma pieni hakevoimala, joka tuottaa kyläläisten tarvitseman lämmön. Voimalan yhteydessä on myös yhteistila juhlia ja kokouksia varten. Kylässä on oma vedenpuhdistamo, jonka ympäristöön laskemat puhdistetut vedet on mittauksissa todettu läheisen kunnallisen puhdistamon vesiä puhtaammiksi. Kyläläisillä on viljelypalstoja.

Rakennuksissa on pyritty energiatehokkuuteen luonnonmukaisin keinoin. Rakennukset on eristetty saman aikakauden normirakentamista paremmin. Luonnonmukaisten materiaalien lisäksi on käytetty paljon kierrätysmateriaaleja. Asunnoissa on kuivakäymälät.

Kylän ympäristökuormaa on tutkittu Kestävä kylä pohjoisissa oloissa -tutkimuksen yhteydessä, ja asukkaiden hiilijalanjälki on jopa neljännes keskivertosuomalaisen jäljestä mm. uusiutuvien energiamuotojen hyödyntämisen ja kestävien elämäntapojen ansiosta.

Kohteesta lisää:
www.yhteiskyla.net
Kestävä kylä pohjoisissa olosuhteissa -tutkimus

Takaisin kestävän yhdyskuntasuunnittelun teemasivulle.


Näytä Eko-Boxi suuremmalla kartalla

BROMARVIN EKOKYLÄ

Klikkaa kuvaa suuremmaksi. KUVAT: © Bruno Erat 1, 3, Pekka Hänninen 2, 4

Klikkaa kuvaa suuremmaksi. KUVAT: © Bruno Erat (1 ja 3) ja Pekka Hänninen (2 ja 4)

Ekologista täydennysrakentamista maaseudulla
Sijainti: Bromarv, Raasepori
Suunnittelija: arkkitehti Bruno Erat, 2006

Bromarvin ekokylä on paikallisen Marttayhdistyksen käynnistämä hanke, jonka tarkoitus on tuottaa ekologisesti kestävää asumista maaseudulla sekä turvata kirkonkylän palveluiden säilyminen houkuttelemalla sinne uusia asukkaita. Ekokylässä on 20 asuntoa sekä yhteistila ja muutamia liiketiloja, joissa työskentelee mm. parturi-kampaamo.

Ekokylän uudisrakennukset sijoittuvat kyläraitin varteen täydentäen olemassa olevaa kylärakennetta. Rakentamiselta säästettiin pieni muinaisranta. Kylä lämpiää oman hake- ja aurinkovoimalan avulla. Jätevedet erotellaan harmaisiin sekä mustiin ja puhdistetaan paikallisesti. Ekokyläläisillä on mahdollisuus palstaviljelyyn.

Rakennusten lähtökohtana ovat rakenteiden luonnonmukaisuus, hengittävyys, korjattavuus, asuntojen muunneltavuus sekä aurinkoenergian passiivinen hyödyntäminen. Asunnoissa on painovoimainen ilmanvaihto, jota on vahvistettu märkätilojen osalta koneellisella poistoilmanvaihdolla. Suunnittelun aluksi Bruno Erat tutki bromarvilaisten vanhojen rakennusten ikkunoita, löytääkseen ekokylän rakennuksille oikean hengen.

Kohteesta lisää:
Eratin toimiston kotisivut
Kestävä kylä pohjoisissa olosuhteissa -tutkimus


Näytä Eko-Boxi suuremmalla kartalla

LANTTI-TALO

Klikkaa kuvaa suuremmaksi. KUVAT: © Yrjö Suonto (1) ja Aalto yliopisto puurakentaminen (2 ja 3)

Klikkaa kuvaa suuremmaksi. KUVAT: © Yrjö Suonto (1) ja Aalto yliopisto puurakentaminen (2 ja 3)

Nollaenergiapientalo asuntomessuilla
Sijainti: Sartrenkuja 1, Vuores, Tampere
Suunnittelu: Aalto-yliopisto Puurakentaminen, 2012

Lantti-talo on Suomen ensimmäinen nollaenergiapientalo. Se on puurakenteinen  ja Aalto-yliopiston opiskelijoiden suunnittelema Tampereen Vuoreksen asuntomessuille. Se on perheasunnoksi jalostettu versio Luukku-talosta.

Lantti-talo tuottaa tarvitsemansa sähkön aurinkosähköpaneeleilla, ja se lämpiää aurinkolämpökeräimillä ja kaukolämmöllä. Talon kokonaisenergiankulutusta kuvaava E-luku on -1, eli se tuottaa vuositasolla vähän enemmän energiaa kuin kuluttaa. 60 m² aurinkopaneeli tuottaa 7000 kWh sähköä ja 8 m² aurinkokeräin 40 % lämpimästä käyttövedestä. Kesällä talo niin sanotusti lainaa ylimääräisen energian verkkoon ja talvella taas ottaa sen takaisin. Maalämmöllä Lantti-talon E-luku olisi ollut vieläkin parempi, mutta kaukolämpö oli investointina edullisempi.

Talon muoto on kompakti, ja se on hyvin eristetty. Seinissä on 450 mm ja ylä- ja alapohjissa 510 mm puukuitueriste, Talon ilmanvuotoluku on 0,3 l /h ja vähän sähköä kuluttavan ilmanvaihdon lämmöntalteenoton vuosihyötysuhde 80 %. Ikkunoiden koko ja  suuntaus on harkittu huolella, niin että luonnon valosta saataisiin maksimihyöty, mutta kesäinen ylikuumeneminen vältettäisiin.

Sähkönkulutusta on minimoitu valitsemalla mahdollisimman energiatehokkaat laitteet ja koneet ja tuottamalla valaistus pääosin LED-valoilla. Kotona/poissa -kytkin laskee sähkönkulutuksen minimiin, silloin kun talossa ei olla.

Talon kustannukset nousivat vielä huomattavan korkealle. Sarjatuotannossa hinta putoaa. Elinkaaritarkastelussa hintaero tavanomaiseen taloon kuroutuu, koska energiankulutus on hyvin alhainen.

Kohteesta lisää: www.lanttitalo.fi

 


Näytä Eko-Boxi suuremmalla kartalla

LUUKKU-TALO

Klikkaa kuvaa suuremmaksi. KUVAT: © Suomen asuntomessut (1 ja 4) ja Aalto yliopisto puurakentaminen (2 ja 3)

Klikkaa kuvaa suuremmaksi. KUVAT: © Suomen asuntomessut (1 ja 4) ja Aalto yliopisto puurakentaminen (2 ja 3)

Nollaenergiatalo vapaa-ajan käyttöön
Sijainti: Mäntyharju
Suunnittelu: Aalto-yliopisto Puurakentaminen, 2009

Puurakenteinen vapaa-ajantalo Mäntyharjun loma-asuntomessuille. Siinä on hengittävät rakenteet ja koneellinen ilmanvaihto tehokkaalla lämmöntalteenotolla varustettuna. Ensimmäisiä nollaenergiataloja Suomessa: tuottaa auringon avulla (60 m² aurinkosähköpaneeleja ja 5 m² aurinkokeräimiä) vuositasolla yhtä paljon energiaa (8700 kWh) kuin mitä kuluttaa.

Aalto-yliopiston opiskelijoiden suunnittelema ja toteuttama täysin puurakenteinen ja siirrettävissä oleva Luukku-talo osallistui eurooppalaisten korkeakoulujen ekotehokkaan rakentamisen kymmenotteluun, Solar Decathlon Europe 2010 -kilpailuun Madridissa. Luukku-talo voitti kilpailussa arkkitehtuurin osakilpailun ja sijoittui kokonaiskilpailussa viidenneksi. Talo toimii Suomen olosuhteissa nollaenergiatalona ja Madridissa plusenergiatalona.

Energiatekniikan lisäksi rakennuksessa on kiinnitetty huomiota muihinkin kestävän rakentamisen kysymyksiin: käytetyt rakenteet varastoivat hiiltä, joka on poissa ilmakehää lämmittävästä hiilidioksidikuormasta. Rakennuksessa oli kilpailuvaiheessa oma harmaiden jätevesien käsittely.

Kohteesta lisää: www.sdfinland.com

 

KELLOKAS

Klikkaa kuvaa suuremmaksi. KUVAT: © Jussi Tiainen (1), Karin Kokfors (2) ja Pekka Hänninen (3, 4 ja 5)

Klikkaa kuvaa suuremmaksi. KUVAT: © Jussi Tiainen (1), Karin Kokfors (2) ja Pekka Hänninen (3, 4 ja 5)

Muunneltavuutta ja kestävyyttä
Sijainti: Vanhakaupunki, Helsinki
Suunnittelu: arkkitehti Karin Krokfors, 2011

As oy Kellokas on kahden kaupunkipientalon kokonaisuus, jossa on lähestytty kestävyyttä ekologisesta, taloudellisesta ja sosiaalisesta näkökulmasta. Rakentamisessa on pyritty laatuun ja kestävyyteen. Kellokas on täystiilinen matalaenergiatalo. Seinärakenne on hengittävä ja koostuu kantavasta kennotiilestä ja ruukintiilestä tehdystä julkisivumuurauksesta. Tiili liittää rakennuksen Vanhankaupunginkosken teollisuusmiljööseen.

Tilat ja käyttövesi lämmitetään auringon ja maalämpöpumpun hybridijärjestelmän avulla. Kesällä aurinkokeräinten ylijäämälämpöä ajetaan maahan, josta sitä talvella hyödynnetään maalämpöpumpun avulla. Kesällä maalämpöpumppua voidaan käyttää myös viilentämiseen. Varaavat tulisijat on liitetty mukaan lämmitysjärjestelmään. Talossa hyödynnetään passiivista aurinkoenergiaa: ikkunoiden kautta auringon lämpösäteilyä varastoituu kivirakenteisiin.

Muunneltavuus sekä työn ja asumisen yhdistäminen ovat olleet keskeisiä lähtökohtia tilasuunnittelulle. Asuntoja voidaan muokata, laajentaa ja supistaa asukkaiden elämäntilanteen mukaan, esimerkiksi vuokraamalla vajaakäytölle jääneet huoneet työtiloiksi tai erillisiksi asunnoiksi. Asukkaan ei tarvitse luopua asunnosta tilatarpeen muuttuessa. Kohde on ryhmärakentamishanke.

Kohteesta lisää: 

http://www.karinkrokfors.fi/ryhmarakennuttaminen.html


Näytä Eko-Boxi suuremmalla kartalla

RANNANPELTOTALO

Klikkaa kuvaa suuremmaksi. KUVAT: © Pekka Hänninen

Klikkaa kuvaa suuremmaksi. KUVAT: © Pekka Hänninen

Suomen ensimmäinen matalaenergiatalo
Sijainti: Lahnajärvi, Suomusjärvi
Suunnittelija: Pekka Leppänen, 1997

Rannanpeltotalo on Suomen ensimmäisiä matalaenergiataloja. Talo sijaitsee etelään viettävässä rinteessä, johon sovittamisesta seuraa kapea muoto. Ikkunat avautuvat etelään. Talon sydämenä on varaava uuni. Katolla on 7 m² aurinkokeräimiä.  Tulisija ja aurinkokeräimet on yhdistetty lämmönvaraajaan. Rakennuksessa on tehokas koneellisen ilmanvaihdon lämmöntalteenotto.

Rungon rakennusmateriaalina on käytetty tontilta kaadettua puuta. Seinissä on 300 mm ja katossa 450 mm selluvillaeriste ilman muovista höyrynsulkua. Aurinkokeräin tuottaa puolet vuotuisesta lämpimästä käyttövedestä ja varaava tulisija 2/3 tarvittavasta tilojen lämpöenergiasta. Sähköä kuluu 3600–4800 kWh ja polttopuita 8–10 pinokuutiota vuodessa. Kokonaisenergiankulutus 84–100 kWh/m²/v. 16 vuoden aikana rakennuksen energiankulutus on pysynyt liki samana, joten merkkejä puurungon ravistumisesta ja ilman- ja lämmönpitävyyden heikkenemisestä ei ole.

Rakennuksessa on komposti-käymälä ja harmaat vedet käsitellään omassa puhdistamossa. Tontilla on suuri kasvimaa. Läheiset metsät tarjoavat mainiot sieni- ja marja-apajat. Talo suokin hyvät puitteet kestävään asumiseen maaseutuympäristössä. Valitettavasti palvelut ovat kaikonneet pikku hiljaa lähikylästä.

Lisää kohteesta: Pekka Leppänen, Energiaa säästävä pientalo, Rakennustieto 2000


Näytä Eko-Boxi suuremmalla kartalla

TAPANILAN EKOTALO

Klikkaa kuvaa suuremmaksi. KUVAT: © Pekka Hänninen

Klikkaa kuvaa suuremmaksi. KUVAT: © Pekka Hänninen

Ekotalo kaupunkiympäristössä Helsingissä
Sijainti: Tapanila, Helsinki
Suunnittelija: arkkitehti Bruno Erat, 1997

Solakka rakennus sijoittuu kapealle 670 neliön tontille olemassa olevaan pientaloympäristöön. Alkuperäistä kasvillisuutta on varjeltu rakentamisvaiheesta alkaen.

Maanpäälliset kerrokset ovat puurakenteisia. Seinissä ja yläpohjassa on puukuitueristeet ilman muovista höyrynsulkua. Talon ikkuna-aukotus on suunnattu etelään, niin että talviaurinko pääsee lämmittämään sisätiloja ja lämpö varastoituu tiiliseen sydänmuuriin. Kesällä pitkät räystäät sekä lehtipuut suojaavat taloa ylikuumenemiselta. Kaikissa rakenteissa ja pintakäsittelyissä on pyritty käyttämään luonnonmukaisia materiaaleja.

Talossa on luonnollinen eli painovoimainen ilmanvaihto, jota voi tarvittaessa tehostaa märkätilojen ja keittiön koneellisella poistoilmanvaihdolla. Ilmanvaihto on toiminut VTT:n seurantatutkimuksen mukaan hyvin, joskin kesällä sitä on jouduttu tehostamaan tuulettamalla ikkunoiden kautta. Talon lämmitysenergian kulutus on 76 kWh/m²/v ja kokonaisenergian kulutus 121 kWh/m²/v (VTT 2000), joka on 40 % vähemmän kuin aikakauden tavanomaisten talojen. Päälämmönlähteenä on kaukolämpö, jota tuetaan puulämmityksellä.

Pihalla on pieni ryytimaa. Viherhuone pidentää viljelykautta – se on lämmin jo helmikuusta alkaen. Sadevedet kerätään maanalaiseen säiliöön kasteluvedeksi. Talo mahdollistaakin esimerkillisellä tavalla luonnonläheisen ja kestävän elämäntavan harjoittamisen kaupunkiympäristössä.

Kohteesta lisää: Ilkka Romo; Tapanilan ekotalo 1997, VTT 2000

VILLA SOLBRANTEN

Klikkaa kuvaa suuremmaksi. KUVAT: © Pekka Hänninen (1, 4, 5 ja 6) ja Bruno Erat (2 ja 3)

Klikkaa kuvaa suuremmaksi. KUVAT: © Pekka Hänninen (1, 4, 5 ja 6) ja Bruno Erat (2 ja 3)

Ekologinen koetalo
Sijainti: Kilontie 35, Espoo
Suunnittelu: arkkitehti Bruno Erat, 1978

Suomalaisen ekotalon ikoni, joka on edelleen raikas ja ajankohtainen esimerkki. Talon arkkitehtuurin lähtökohtana ovat energiatehokkuus sekä aurinkoenergian passiivinen ja aktiivinen hyödyntäminen. Tilat ryhmittyvät lämpövyöhykkeisiin lämpösydämenä toimivien tulisijojen ja lämmönvaraajan ympärille. Oleskelutilat ovat etelän puolella, keittiö, makuuhuoneet sekä varasto- ja työtilat puolestaan puskurivyöhykkeenä viileämmällä pohjoispuolella. Talo on suunnattu kohti aurinkoa: ikkunat ja aurinkokeräimet ovat eteläseinällä ja pohjoissivulla talo vetäytyy katon lappeen alle suojaan pohjoista vasten, talvella lumivaipan avustamana. Katolla kasvaa 40 kasvilajia.

Rakennuksen ostoenergian kulutus on hyvin alhainen. Tulisijoista ja aurinkokeräimistä saatava lämpö varastoidaan talon keskellä sijaitsevaan 10 000 litran lämmönvaraajaan. Lämmitysenergian kulutus on 36 kWh/m²/v ja kokonaisenergiankulutus 65 kWh/m²/v (VTT 1980).