RAK_3

KESTÄVÄ RAKENNUS -muistilista

Rakentajan muistilistaan on koottu tekijöitä, jotka vaikuttavat rakennuksen ekologiseen kestävyyteen. Lista noudattelee löyhästi rakennusprosessia luonnoksista rakennuksen käyttöönottoon.

Ekologinen kestävyys, johon sisältyy myös energiatehokkuus, on monen eri osatekijän summa. Rakennushanketta tulee ajatella kokonaisuutena, ja ekologinen kestävyys on otettava suunnittelun lähtökohdaksi jo luonnosvaiheessa. Sitä ei voi liittää rakennukseen jälkikäteen. Siksi kokonaisvaltaisuus ja suunnittelijoiden välinen yhteistyö on erittäin tärkeää suunnittelun ensimetreiltä alkaen.

Lista on suunnattu etupäässä asuntosuunnitteluun, mutta sitä voi soveltaa muuhunkin uudisrakentamiseen. Sen lähteinä ovat olleet mm. www.rakentajanekolaskuri.fi -sivuston laskurit, Matalaenergiarakentaminen Asuinrakennukset (RIL 246-2009), Jarek Kurnitskin Energiamääräykset 2012 (Suomen Rakennusmedia OY 2012) sekä Markku Lappalaisen Energia ja ekologiakäsikirja (Rakennustieto 2010).

RAKENNUSPAIKKA

Liittyminen yhdyskuntarakenteeseen

  • Rakennus sijoittuu olemassa olevaan kaupunki- tai kylärakenteeseen tätä täydentäen.
  • Olemassa olevat tie-, sähkö-, viemäri-, vesi- ym. verkot sivuavat rakennuspaikkaa. Uuden asuinalueen infrastruktuurin rakentaminen aiheuttaa tuntuvat hiilidioksidipäästöt.
  • Tulevista asunnoista tulisi olla hyvät julkisen liikenteen yhteydet: pysäkki alle 300 m päässä ja vuoroväli vähintään 15 min. Toimistorakennukselle paras sijainti on julkisen liikenteen solmukohdassa.
  • Alueella on hyvät kevyen liikenteen yhteydet.
  • Kohteessa on säältä ja ilkivallalta suojaavat ja helposti saavutettavat säilytystilat polkupyörille sekä toimistorakennuksessa riittävät peseytymistilat pyöräilijöille.

Liikenteen osuus Suomen kasvihuonekaasupäästöistä on noin viidennes. Yksityisautoilun osuus tästä on 85 %. Suunnittelussa tulisi pyrkiä kevyen ja joukkoliikenteen kehittämiseen ja niiden käytön lisäämiseen ja helpottamiseen.

Päivittäispalveluiden saavutettavuus

  • Päivittäispalvelut (kauppa, koulu, päiväkoti jne.) sijaitsevat kävely- (alle 500 m) tai pyöräilyetäisyyden päässä.
  • Tontin lähellä on hyvät virkistysmahdollisuudet (esim. viheralue tai luonnonympäristöä).
  • Tontin lähellä on harrastusmahdollisuuksia (esim. nuorten harrastustoimintaa, kerhotila tai kirjasto).

Koska harrastus- ja virkistysliikenteen osuus on jo ohittanut työpaikkaliikenteen määrän, monipuolisten virkistys- ja harrastusmahdollisuuksien saavutettavuus kävellen tai pyörällä on tärkeää.

Rakennuspaikan pienilmasto ja luonnonolot

  • Rakennuspaikka sijaitsee aurinkoisessa paikassa – mielellään kaakon ja lännen välille avautuvassa rinteessä, jolle auringonpaiste osuu rakennukseen esteettä keskitalvellakin.
  • Rakennuspaikka on tuulilta suojassa tai tontille muodostetaan tuulensuoja rakennuksille ja pihatiloille kasvillisuuden tai rakennusten avulla naapurin ja omaa tonttia kuitenkaan varjostamatta.
  • Rakennetaan jo ihmistoiminnan muokkaamassa ympäristössä, ei kuitenkaan viljelykelpoisella peltomaalla. Ilmastonmuutoksen takia viljelyolot maapallolla heikkenevät monin paikoin. Skandinaviassa viljelyolot kuitenkin ainakin aluksi paranevat. Siksi peltomaa tulisi jättää viljelykäyttöön.
  • Rakennuspaikan valinnassa vältetään tulville ja meren pinnan kohoamiselle riskialttiita paikkoja. Tällä hetkellä ei ole tarkkaa tietoa, kuinka paljon ilmastonmuutos nostaa merenpintaa vuosisatamme aikana. Arviot vaihtelevat 30–70 senttimetrin välillä, mutta on esitetty mahdollisuuksia jopa 7 metrin noususta.
  • Tontin kasvillisuus ja eläimistö otetaan huomioon mahdollisimman hyvin jo suunnitteluvaiheessa. Ei kaadeta puita ennen tontinluovutusta.
  • Rakentaminen ei edellytä kallion louhintaa tai paalutusta – ne kuluttavat energiaa.
  • Rakennustöissä syntyviä kaivuumassoja hyödynnetään pihan rakentamisessa
  • Rakennuspaikan maastonmuotoja ja kosteusolosuhteita ei oleellisesti muuteta.

Pienilmastoltaan edullisella paikalla sijaitseva rakennus voi kuluttaa jopa 30 % vähemmän lämmitysenergiaa kuin varjoisassa ja tuulisessa paikassa sijaitseva. Rakennusrunkojen energiatehokkuuden parantuessa erot tosin kapenevat.

RAKENNUKSEN PERUSRATKAISUT

  • Rakennuksen energiatehokkuus ja alhainen hiilijalanjälki ovat suunnittelun lähtökohta. Näitä arvioidaan ja seurataan jo luonnosvaiheesta alkaen. Kts laskureita.
  • Rakennuksen ulkovaipan eli ulkoseinien sekä ylä- ja alapohjan pinta-ala on mahdollisimman pieni suhteessa sisätilaan.
  • Rakennuksen tilaohjelma on mitoitettu todellisen tilan tarpeen mukaan. Näin vältetään ylimääräisiä lämmitettäviä hukkaneliöitä.
  • Rakennusmateriaalien hiilijalanjälki ja muu ekologinen kestävyys otetaan huomioon materiaali valinnoissa. Ympäristökuorma suhteutetaan rakenteiden käyttöikään ja muuhun saatuun hyötyyn.
  • Rakennus hyödyntää passiivista aurinkoenergiaa. Kuitenkin niin, että kesäinen ylikuumenemisen riski on vältetty esimerkiksi rakenteellisin keinoin (lipat, räystäät, katokset ym.) tai kasvillisuuden avulla – lehtipuu suojaa kasvukauden aikana auringolta, mutta talvella aurinko pääsee esteettä lämmittämään rakennusta.
  • Rakennuksen muoto suunnitellaan siten, että siihen voidaan liittää uusiutuvien energiamuotojen tuotantoa aktiivisesti (aurinko, tuuli) mahdollisimman paljon. Katto- ja seinäpintojen muoto ja suunta kannattaa suunnitella aurinkoenergian hyödyntämistä silmällä pitäen. Uusiutuvien energiamuotojen hyödyntämiseen kannattaa varautua, vaikka niitä ei liitettäisi heti rakennukseen.
  • Ohjeita uusiutuvien energiamuotojen hyödyntämiseen rakennuksissa löytyy Oulun rakennusvalvonnan sivuilta.

Jo luonnosvaiheessa lyödään lukkoon suurin osa rakennuksen energiatehokkuuteen ja muuhun ekologiseen kestävyyteen vaikuttavista tekijöistä.

Tilasuunnittelu

  • Tilat, joissa tarvitaan eniten lämpöä, sijoitetaan auringon puolelle, kun taas palvelevat tilat ovat talon laidoilla tai pohjoispuolella.
  • Vesipisteet sijoitetaan keskitetysti ja mahdollisimman lähelle teknistä tilaa, jolloin turhilta putkivedoilta ja lämpimän veden jäähtymiseltä putkistossa vältytään.
  • Kaikki putki- ja sähkövedot tulevat yhdestä pisteestä rakennukseen.
  • Teknisen tilan mitoituksessa on varauduttu mahdollisiin tuleviin energiajärjestelmiin.
  • Sisäänkäynnit suunnitellaan siten, ettei lämmin sisäilma karkaa ulos.
  • Ohjeita tehokkaaseen tilasuunnitteluun löytyy Oulun rakennusvalvonnan sivuilta.

Rakennusten energiatehokkuuden parantumisesta huolimatta niiden energiankulutus on kasvanut, sillä varsinkin asuinpinta-alan kasvu on syönyt energiatehokkuudesta saadut säästöt. Tehokas tilaohjelma säästää energiaa.

Muunneltavuus

  • Asuntosuunnittelussa pyritään ratkaisuihin, joissa asunnon koko voi joustaa perhekoon muuttuessa. Esimerkiksi suuremmista asunnoista on mahdollisuus erottaa sivuasunto tai jättää osa tarpeettomista tiloista aktiivisen lämmityksen ulkopuolelle.
  • Rakennuksen suunnittelussa huomioidaan rakennuksen ja sen tilojen myöhemmät käyttötarkoituksen muutokset siten, ettei kantaviin rakenteisiin tai aukotukseen tarvitsee kajota, ja huoneita voi helposti jakaa tai yhdistää.

Muunneltavuus ja jousto lisäävät energiatehokkuutta, mikäli vajaakäyttöisiä tiloja saadaan hyötykäyttöön ja vältytään vajaakäyttöisten tilojen lämmittämiseltä.

RAKENTEET, MATERIAALIT JA RAKENNUSOSAT (työpiirrosvaihe)

Rakennusosien, tarvikkeiden ja materiaalien ympäristöystävällisyys

  • Rakenteet ja rakennusosat valitaan siten, että ne ovat pitkäikäisiä sekä myöhemmin helposti huollettavissa, korjattavissa ja uusittavissa.
  • Suositaan uusiutuvia ja kierrätettäviä rakennusmateriaaleja ja -osia.
  • Käytetään mahdollisimman paljon hiiltä varastoivia materiaaleja (esimerkiksi puuta ja puutuotteita) niin sisä- kuin ulkorakenteissa.
  • Maaleilla, rakennuslevyillä, laasteilla, saumaeristeillä, tasoitteilla ja lämmöneristeillä on M1-pintamateriaalin päästöluokitus (huom: tiili, luonnonkivi, keraamiset laatat, lasi, metallipinnat, lauta ja hirsi eivät tarvitse tätä luokitusta)
  • Suositaan rakennusmateriaaleja ja -osia, joilla on mahdollisimman lyhyet kuljetusmatkat.
  • Kiintokalusteet (myös mahdolliset lauteet ja portaat) ovat kotimaista massiivipuuta.
  • Suunnitellaan esimerkiksi keittiöt niin, että niitä voi muunnella asukkaiden eri elämän- ja perhetilanteisiin sopiviksi.

Työkaluja ja taustatietoa materiaalien vertailuun:

Nykyisellään rakennusmateriaalien ja rakentamisvaiheen energiankulutuksen on arvioitu olevan 10–20 % rakennuksen koko elinkaaren energiankulutuksesta. Energiatehokkuuden parantumisen myötä rakennusvaiheen osuus on kasvanut esimerkiksi passiivitaloissa 20-30 %:iin koko elinkaaren energiankulutuksesta. Pyrittäessä hiilineutraaliin yhteiskuntaan rakentamisvaiheen osuus korostuu edelleen.

Rakennuksen vaippa

Esimerkkejä rakennusmääräysten minimivaatimuksia täyttävän talon sekä matalaenergia- ja passiivitalon ominaisuuksista.

NORMITALO 2010 MATALAENERGIATALO PASSIIVITALO
ET-luku (kWh/brm2 /vuosi) 160–170 111–130 90–110
Lämmitysenergiantarve vuodessa 100–110 kWh/m2 26–50 kWh/m2 15–25 kWh/m2
Yläpohja, u-arvo / “villaa” 0,09 / 550 mm 0,09 / 550 mm 0,07 / 600 mm
Alapohja, ryömintätila: u-arvo / “villaa” 0,16 / 250 mm 0,16 / 250 mm 0,09 / 500 mm
Alapohja, maanvarainen: u-arvo / “villaa” 0,16 / 200 mm 0,16 / 200 mm 0,08 / 350 mm
Ulkoseinä: u-arvo / “villaa” 0,17 / 250 mm 0,17 / 250 mm 0,10 / 370 mm u-arvo,
Ikkunat, u-arvo:1,0 1,0 0,8
Ovet 1,0 1,0 0,5
Vaipan ilmanvuotoluku < 2,0 < 1,0 < 0,6
LTO:n hyötysuhde > 45 % > 65 % > 75 %

KAAVIO: Suuntaa antavia esimerkkejä normitalon, matalaenergiatalon ja passiivitalon energiankulutuksista ja muista ominaisuuksista. Suunnitteluperiaate on, että jonkin ominaisuuden huonompaa arvoa voidaan kompensoida toisen paremmalla arvolla: E-luku on kokonaisuuden summa. Ulkovaipan ilmanvuotoluku (l/h) ilmaisee ulkovaipan läpi virtaavan ilmamäärän tunnissa jaettuna sisäilmatilavuudella kun ulko- ja sisäilmanpaine-ero on 50 Pa. LTO = lämmöntalteen otto. Lähteet: Motiva, Oulun rakennusvalvonta ja RIL Matalaenergiarakentaminen. Asuinrakennukset.

Rakennuksen energiatehokkuus on monen eri osatekijän summa ja toisaalta energiatehokkuuteen on monta tietä. Viime kädessä rakennuksen käyttäjät ratkaisevat energiankulutuksen määrän: käytöllä voi olla jopa 30 % vaikutus energiankulutukseen.

ENERGIANTUOTANTO

  • Tuuli-, bio- ja aurinkoenergia ovat vähäpäästöisimpiä energiamuotoja. Rakennuksessa ja sen välittömässä läheisyydessä tuotettua energiaa kutsutaan lähienergiaksi. 2020 uudisrakentamisen on tarkoitus olla lähes nollaenergiarakentamista, jolloin huomattava osa energiasta tuotetaan rakennuksessa tai tontilla.
  • Tuulisähkön ja aurinkolämmön laskennalliset elinkaaren hiilidioksidipäästöt ovat 10–20 g CO2 tuotettua kilovattituntia kohden, aurinkosähkön ja bioenergioiden (puu, pelletti jne. mutta ei turve) 30–40 g CO2 tuotettua kilovattituntia kohden. Päästöt syntyvät laitteiden valmistuksesta, kuljetuksista jne. Vertailun vuoksi mainittakoon, että sähköntuotannon keskipäästöt suomessa ovat reilut 270 g CO2 tuotettua kilovattituntia kohden.
  • Mikäli rakennukseen ei vielä liitetä omaa energiantuotantoa, varaudutaan siihen kuitenkin jo suunnittelussa mm. suuntaamalla katon lappeet valmiiksi aurinkoenergian kannalta edullisesti.
  • Tarkemmin uusiutuvista lähienergioista ja niiden liittämisestä rakennuksiin osiossa Uusiutuvat energiamuodot rakennetussa ympäristössä.

Lämmönjako

  • Huonekohtainen lämpötilan säätö.
  • Märkätiloissa ei ole sähköllä toimivaa mukavuuslämpöä.
  • Asuntokohtainen asukkaan luettavissa oleva lämmitysenergian kulutusmittari.

Asteen sisälämpötilan alentaminen säästää 5 % lämmityskuluissa.

Ilmanvaihto

  • Ilmanvaihto säädeltävissä huonekohtaisesti ja tarpeen mukaan esimerkiksi tilojen hiilidioksidipitoisuutta seuraavan automatiikan avulla.
  • Rakennuksen kesäinen viilentämisen tarve ilmastoinnilla minimoidaan auringolta varjostavilla rakenteilla ja/tai lehtipuilla.

Lämmöntalteenotto osana koneellista ilmanvaihtoa säästää kiistatta energiaa, mutta painovoimaisenkin ilmanvaihdon kohteissa voidaan päästä riittävään E-lukuun, jos käytetty energia tuotetaan uusiutuvilla energiamuodoilla. Ilmanvaihto tulisi säätää niin, että ilmanvaihtoa vähennetään, kun tiloja ei käytetä.

SÄHKÖTALOUS

  • Kaikki kiinteät laitteet ja valaisimet kuuluvat parhaaseen energialuokkaan.
  • Luonnonvalon käytöllä pyritään vähentämään sähkövalaistuksen tarvetta.
  • Valaistuksen ja muun sähkölaitteiston toimintaa ohjataan hämärä-, aika- tai liikkeentunnistimilla tai muulla kulutuksen vähentämiseen tähtäävällä automatiikalla, esimerkiksi asuinkerrostalon porrashuoneissa valaistaan vain ne kerrokset joissa liikutaan.
  • Asunnoissa on ns. poissa kotoa -kytkin, jonka avulla talon kaikki valaisimet, valmiustilassa olevat sähkölaitteet jne. kytkeytyvät pois päältä.
  • Asunnoissa on reaaliaikaista sähkönkulutusta näyttävä mittari.
  • Asunnoissa ei ole sähkötoimista lattialämmitystä märkätiloissa.
  • Suositaan useamman asunnon yhteissaunaa huoneistosaunojen sijaan.
  • Jääkaappia ja muita kylmälaitteita ei sijoiteta uunin tai lieden läheisyyteen.

2000-luvun alussa sähkön osuuden asuinrakennusten kokonaisenergiankulutuksesta arvioitiin olevan kolmannes (Motiva). Rakennusten lämmitysenergiantarpeen vähentymisen myötä kotitaloussähkön osuus on kasvanut ja se on esimerkiksi passiivitaloissa samaa suuruusluokkaa kuin lämmittämisen osuus. Vaikka yksittäisten laitteiden energiatehokkuus on parantunut, sähkön kokonaiskulutus on ollut kasvussa laitteiden määrän lisäännyttyä.

VESITALOUS

  • Vedensekoittajat (suihku sekä keittiö ja muut hanat) ovat vettä säästäviä (vähintään 30 %).
  • Rakennuksen sisäiset lämminvesiputket on eristetty.
  • Jäteveden poistoputkessa on lämmön talteenotto.
  • Vesikalusteet ja -laitteet (mm. tiski- ja pesukone) ovat vähän vettä kuluttavia.
  • Vesiliittymässä on paineen alennin (säädetty esim. 3,5 baariin tai alemmas).
  • Rakennuksessa on asuntokohtainen lämpimän käyttöveden kulutusta näyttävä mittari, jossa on mahdollisuus sekä reaaliaikaiseen että pitkän aikavälin kulutuksen seurantaan ja vertailuun.
  • Suositaan kuivakäymäläratkaisuja.

2000-luvun alussa lämpimän käyttöveden tuottamisen osuuden asuinrakennusten kokonaisenergiankulutuksesta arvioitiin olevan viidennes (Motiva). Rakennusten tilojen lämmitysenergiantarpeen vähentymisen myötä lämpimän käyttöveden osuus on kasvanut, ja se on esimerkiksi passiivitaloissa samaa suuruusluokkaa kuin lämmittämisen osuus, eli noin neljännes. Veden kulutusta on kuitenkin helppo leikata — ja tämä tulisi ottaa huomioon jo suunnittelussa.

JÄTEHUOLTO JA KIERRÄTYS

  • Keittiössä lajitteluastioita (paperi, pienmetalli, lasi, pahvi sekä bio- ja sekajäte) on vähintään 6 kpl.
  • Kierrätettävien materiaalien ja esineiden välivarastointia varten on keittiössä (10 %) tai eteistiloissa (20 %) enemmän säilytystilaa minimitasoon nähden.
  • Energia jätteille on oma suojansa.
  • 200–400 litran lämpöeristetty talouskompostori taloutta kohden pientaloissa.
  • Taloyhtiön jätekatokset ja -huoneet ovat viihtyisiä, helppokäyttöisiä ja luontaisten kulkureittien varrella. Niissä on myös tavaranvaihtopiste.
  • Puutarhajätteet kompostoidaan omalla tontilla.

Kaatopaikalle joutuessaan jätteet mätänevät ja syntyy metaania, joka on hiilidioksidia 20 kertaa voimakkaampi kasvihuonekaasu. Ihmiskunta kuluttaa luonnonvaroja 1,5 kertaa enemmän, kuin maapallo ehtii niitä tuottaa. Siksi lajittelu on tärkeää. Sen tulisi olla helppoa ja vaivatonta. Jätteiden synnyn ehkäiseminen on kuitenkin paras tapa ehkäistä jätteiden haittavaikutuksia.

PIHA-ALUEIDEN KÄSITTELY

  • Istutuksissa käytetään tontille luontaisia kasveja (ei laajoja kasvualustan vaihtoja ja keinotekoisia kasvuympäristöjä).
  • Tontilla suositaan kotimaisia maatiaislajikkeita viljely- ja koristekasveina.
  • Kasvit istutetaan toisiaan hyödyntävästi monilajisiksi kasvustoiksi.
  • Leikattava nurmialue minimoidaan.
  • Asfalttia ja laatoitusta käytetään vain välttämättömillä kulkureiteillä ja oleskelupaikoissa. Ja pinnotteina käytetään vettä läpäiseviä materiaaleja.
  • Hulevedet imeytetään ja käytetään hyödyksi kokonaan omalla tontilla, tai toissijaisesti ylimääräiset hulevedet johdetaan viivyttäen kokoavaan hulevesipainanteeseen.
  • Pihan kalusteissa ja rakenteissa käytetään mahdollisimman paljon kotimaista painekyllästämätöntä puuta ja materiaaleja, joiden valmistamiseen ja kuljettamiseen on kulunut mahdollisimman vähän energiaa.
  • Tontille osoitetaan palstoja hyötyviljelyä varten.
  • Pihapuut istutetaan/olemassa olevat puut säilytetään naapuria varjostamatta siten, että ne suojaavat rakennusta kesäisin liialta auringonpaisteelta, mutta mahdollistavat passiivisen aurinkoenergian hyödyntämisen kylmänä vuodenaikana.
  • Polkupyörille on väljä säältä ja ilkivallalta suojaava säilytystila ja korjauspaikka, jonka mitoitus on vähintään pyörä asukasta kohti.

Luonnonmukainen piha tarjoaa elinympäristön runsaammalle eliöjoukolle kuin pelkkä nurmikko. Katto- tai seinäpuutarhat voivat rikastuttaa paikallista luonnon monimuotoisuutta urbaanissa ympäristössä. Rehevä piha, jossa hulevedet imeytetään maahan, kestää vaihtelevia sääoloja parhaiten. Sadevesiä kannattaa kerätä myös säiliöihin kuivuusjaksojen kastelun varalle. Kaupunkiviljely lisääntyy – tämäkin on hyvä ottaa huomioon pihasuunnittelussa.

TYÖMAA JA RAKENNUKSEN LUOVUTUS TILAAJALLE

Työmaan käytännöt

  • Kaikki materiaalit ja rakennusosat suojataan työmaalla sateelta
  • Tontilla mahdollisesti kasvavat puut suojataan työmaan ajaksi.
  • Työmaalla on jätesuunnitelma, ja jätteet lajitellaan ainakin viiteen jätejakeeseen.
  • Työmaalta poistettavan jätteen määrä on alle 4 kg rakennettavaa kuutiometriä kohden. Talon käyttöönotto ja huolto
  • Rakennukselle ja sen laitteille laaditaan korjaus- ja kunnossapitosuunnitelma.
  • Rakennustyön vastaanottoon sisältyy laitteiden toiminnan ja talon lämmöneristysarvojen tarkistaminen ja mittaaminen sekä vertaaminen tavoitteeseen.
  • Käyttäjät perehdytetään rakennuksen ja sen laitteiden toimintaan ja oikeaan käyttöön.
  • Rakennus on mukana kestävän rakentamisen ja asumisen seurantatutkimukssa.

Palaa Kestävä rakennus -teemasivulle.