RAK_2

KESTÄVÄ RAKENNUS -tietoteksti

Rakennuksen ekologinen kestävyys on monen osatekijän summa. Se edellyttää huolellista suunnittelua ja toteutusta sekä tiivistä suunnittelijoiden välistä yhteistyötä ja toimivaa keskinäistä kommunikaatiota heti luonnossuunnittelusta alkaen, jotta hankkeesta muodostuisi arkkitehtonisesti luonteva ja toimiva kokonaisuus. Ekologista kestävyyttä ei voida lisätä myöhemmin hankkeeseen – sen on oltava suunnittelun lähtökohta.

Kestävään lopputulokseen on monta vaihtoehtoista tietä. Toiseen kohteeseen sopii paremmin huipputekniikka, toiseen luonnonmukainen rakentaminen, kolmanteen näiden yhdistelmä. Usein joudutaan tekemään myös kompromisseja.

Rakennuspaikan mahdollisuudet ja haasteet ovat kestävän rakennussuunnittelun lähtökohta. Rakennuspaikan pienilmasto vaikuttaa lämmitys- ja viilennystarpeeseen. Tuulensuoja ja auringon lämmittävä vaikutus pienentävät lämmitysenergian tarvetta.

Asuntotuotanto kannattaa sijoittaa lähelle palveluita ja työpaikkoja hyvien kevyen ja joukkoliikenteen yhteyksien äärelle. Koska liikenne aiheuttaa viidenneksen hiilidioksidipäästöistämme, ylimääräistä yksityisautoilua tulisi tietoisesti välttää. Pyöräilyä työmatkaliikenteessä voi helpottaa esimerkiksi hyvillä polkupyörien säilytystiloilla ja peseytymistiloilla työpaikoilla.

Rakentaminen yleensä nakertaa luonnon monimuotoisuutta, mutta uudis- ja korjausrakentamisen yhteydessä on mahdollista tarjota elinympäristöjä kasvi- ja eliölajeille. Kasvillisuuden sijoittamisella katto- ja seinäpinnoille voidaan korvata kadonneita biotooppeja kuten ketoja. Rehevä, luonnonmukainen piha tarjoaa elinympäristön useammalle lajille kuin nurmikko. Kaupunkiviljelyn merkitys on kasvamassa ja se tulisi huomioida jo suunnitteluvaiheessa.

Energiatehokkuus alkaa rakennuksen muodosta: mahdollisimman pieni ulkovaippa suhteessa lämmitettävään lattiapinta-alaan vähentää lämmitysenergian tarvetta. Toisaalta rakennuksen muodossa ja aukotuksessa tulee ottaa huomioon uusiutuvien energiamuotojen sekä luonnonvalon hyödyntäminen. Kesäistä viilentämistarvetta voi pienentää passiivisin keinoin, kuten varjostavien lehtipuiden tai rakennusosien avulla.

Rakennus tulisi mitoittaa sen todellisia käyttötarpeita varten. Asumisväljyyden kasvu syö energiatehokkuudella saadun hyödyn. Hyvin eristävän ja ilmanpitävän rakennusvaipan lisäksi ilmanvaihdon tehokas lämmöntalteenotto säästää huomattavasti lämmitysenergiaa, mutta mm. uusiutuvia energiamuotoja hyödyntäen voidaan luonnollisen eli painovoimaisen ilmanvaihdon rakennuksissakin päästä kohtuulliseen hiilijalanjälkeen, kuten Ekologisesti kestävä pientalo -raportista ilmenee.

Sähkön ja lämpimän käyttöveden suhteelliset osuudet varsinkin asuintalojen kokonaisenergiankulutuksesta kasvavat, kun lämmitysenergian kulutus pienenee. Sähkön ja veden säästäminen on energianäkökulmasta tärkeää, ja tähän tulisi panostaa jo suunnittelussa.

Hyödyntämällä uusiutuvia energiamuotoja rakennuksen päästöjä voidaan pienentää. Vaikka uusiutuvaa energiaa, kuten aurinkopaneeleja ja -keräimiä, ei rakennukseen liitettäisikään, niiden lisäämiseen tulisi varautua mm. suuntaamalla katon lappeet ja seinäpinnat edullisesti aurinkoon nähden. Kts tarkemmin kohta Uusiutuvat energiamuodot rakentamisessa.

Materiaalien ja rakennusvaiheen osuus rakennusten koko elinkaaren energiankulutuksesta on nykyään noin 10–20 prosenttia, mutta rakennusten energiatehokkuuden parantuessa osuus kasvaa 30–40 prosenttiin. Materiaalien valmistamiseen tarvittavan energian määrissä ja hiilijalanjäljissä on eroja. Mitä vähemmän energiaa ja luonnonvaroja materiaalien valmistamiseen on käytetty, sitä vähemmän niistä on ympäristölle haittaa. Puu on Suomessa luonteva rakennusmateriaali. Puurakenteiden katsotaan varastoivan hiiltä ja näin hidastavan hieman ilmastonmuutosta. Toisaalta metsät sitovat ja varastoivat hiiltä tehokkaasti.

Rakennusvaiheessa aiheutuvia hiilidioksidipäästöjä kutsutaan hiilipiikiksi. Mitä suurempi rakennusvaiheen hiilipiikki on, sitä pidempään kestää, että käyttövaiheen energiatehokkuudesta hyödytään merkittävästi. Puu on Suomessa tässä suhteessa luonteva rakennusmateriaali. Puurakenteiden valmistus aiheuttaa vain vähän päästöjä ja lisäksi niiden katsotaan varastoivan hiiltä ja näin hidastavan hieman ilmastonmuutosta. Toisaalta metsät sitovat ja varastoivat hiiltä tehokkaasti.

Käytettyjen materiaalien päästöjä ja ympäristökuormaa tulisi verrata suhteessa saavutettuun hyötyyn ja rakenteen käyttöiän pituuteen. Rakenteen tai materiaalin pitkä käyttöikä sekä korjattavuus ja kierrätettävyys vähentävät sen ympäristökuormaa. Purettunakaan talo ei saisi olla rasite vaan resurssi. Eri materiaalit soveltuvat eri käyttötarkoituksiin.

Oleellista kestävässä rakentamisessa on kokonaisuuden tarkastelu: millä osatekijöillä päästään parhaaseen lopputulokseen kyseisessä tapauksessa? Mitä jätämme perinnöksi tuleville sukupolville: resursseja vai ongelmia? Rakennuskustannusajattelusta olisi aika siirtyä elinkaarikustannuksiin.

Lisätietoa aihepiiristä tarjoavat mm. RIL Matalaenergiarakentaminen. Asuinrakennukset (RIL 2009) ja Markku Lappalaisen Energia ja ekologiakäsikirja (Rakennustieto 2010).

Palaa Kestävä rakennus -teemasivulle.