YHD_2

KESTÄVÄ YHDYSKUNTA -tietoteksti

Kaupunki ei ruotsalaisen arkkitehti Varis Bokaldersin mukaan voi olla kestävä, ellei se elä tasapainossa ympäröivän maaseudun kanssa. Kaupunki ja maaseutu nivoutuvat yhteen raaka-aineiden, ravinnon ja energian kiertokulkujen kautta kestäväksi, omavaraiseksi ja luonnon kantokyvyn rajoissa eläväksi kokonaisuudeksi. Tasapainon luonnon kanssa tulisi olla ihmistoiminnan perusta yksilötasosta maapallon mittakaavaan. Ravinnon, energian sekä muiden luonnonvarojen kulutuksen on oltava kestävää

Raaka-aineiden ja energian lisäksi kaupunkia ympäröivä maaseutu tarjoaa kaupunkilaisille ekosysteemipalveluita kuten puhdasta ilmaa ja virkistystä. Bioenergian lisääntyvä käyttö ei saa vaarantaa luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä metsissä tai vähentää ravinnon tuotannon alaa viljelykelpoisilla pelloilla.

Tiivis ja eheä yhdyskuntarakenne on energiatehokas. Riittävä asukaspohja turvaa lähipalvelut. Hajaantuva yhdyskuntarakenne lisää henkilöauton käytön tarvetta. Toisaalta kaupunkien ja kaupunkiseutujen kasvaessa myös alueiden sisäiset välimatkat kasvavat. Suomalaisen henkilöliikennetutkimuksen mukaan 60 000–200 000 asukasta on liikennenäkökulmasta tehokkain koko kaupungille.

Asuntojen ja työpaikkojen sekoittuminen lyhentää päivittäisiä matkoja. Samoin malli, jossa työpaikat ja palvelut sijaitsevat keskustassa tai alakeskuksissa ja asuminen sijaitsee niiden ympärillä. Pisimmät työmatkat aiheutuvat, kun työpaikat sijaitsevat kaupungin laidoilla.

Olemassa olevan yhdyskuntarakenteen tiivistäminen täydennysrakentamisen avulla lisää energiatehokkuutta, mutta sen tulee kohdentua jo rakennetulle maalle, ei luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeille viheralueille. Lisärakentamista tulisi sijoittaa varsinkin raideliikenteen asemien lähelle – myös katot ja vajaakäyttöiset tontit ovat hyviä paikkoja.

Viheralueet, varsinkin taajamametsät, parantavat ilmanlaatua, pienilmastoa ja niillä on positiivisia terveysvaikutuksia asukkaisiin. Urbaanivihreä on myös selviytymiskeino ilmastonmuutoksen ääri­ilmiöiden yleistyessä. Viihtyisä lähiympäristö vähentää matkustuspaineita kaupungin ulkopuolelle.

Eri liikennemuodoissa on huomattavia eroja sekä hiilidioksidipäästöjen että tehokkuuden suhteen. Henkilöautomatkustajan päästöt voivat olla jopa 30-kertaiset verrattuna raitiovaunumatkustajaan. Raitiotien kapasiteetti välittää yksittäisiä matkustajia on kymmenkertainen verrattuna henkilöautokaistaan. Liikenne aiheuttaa suurimman osan ympäristömelusta.

Rakennusten energiatehokkuus ja uusiutuvien energiamuotojen hyödyntäminen tulee ottaa tavoitteeksi jo yhdyskuntasuunnittelussa rakennusten muodonannon sekä sijoittelun ja suuntauksen kautta.

Mitä kompaktimpi – eli mitä suurempi lämmitettävä lattiapinta-ala on suhteessa rakennuksen ulkovaippaan – sitä energiatehokkaampi rakennus on. Suotuisa pienilmasto vähentää lämmitys- ja viilennystarvetta. Aurinkoenergian passiivinen ja aktiivinen tehokas hyödyntäminen edellyttää mahdollisimman suurien katto- ja seinäpintojen suuntaamista kohti aurinkoa. Myös energian varastointiin tulisi varautua kaavoituksessa.

Energiatehokkuuteen voidaan ohjata kaavamääräysten, rakennustapaohjeiden sekä tontinluovutusehtojen avulla.

Ilmastonmuutoksen ennustetaan kohtelevan Suomea melko lempeästi verrattuna muuhun maailmaan. Globaalisti muutos saattaa aiheuttaa luonnonmullistuksia, nälkää, konflikteja, poliittista epävarmuutta, taloudellista taantumaa sekä satojen miljoonien ilmastopakolaisten tulvan. Kuinka varautua ihmiskunnan epävakaisuuteen ja energiapulaan? Tämä on tärkeä näkökulma myös kaavoitukseen ja rakennussuunnitteluun.

Ilmastonmuutoksen hillintä vaatii kulttuurista muutosta. Yksin tekniikka ei riitä, vaan myös elämäntapojamme on kohtuullistettava. Kuinka yhdyskuntasuunnittelun keinoin voidaan helpottaa kestävää elämäntapaa? Nykytrendien perusteella kaupunkiviljely, tavaroiden kierrätys ja korjaaminen, lisääntyvä vapaa-aika ja yhteisöllisyys voisivat olla tulevaisuuden teemoja kaupungeissa.

Resilienssi on uusi käsite ja tuo uusia näkökulmia koko kaupungin muotoiluun ja sisältöön. Ennen kaupunkirakenteen elementeille ja osille oli erotellut tehtävät. Tulevaisuudessa ne ovat toisiinsa integroitu kudelma, jossa esimerkiksi rakennukset ja korttelialueet ovat osana kaupunkivihreää, puistot ja aukiot osana tonttien sadevesien hallintaa ja katupuut suojaamassa asuntoja ylikuumenemiselta.

Yhdyskunnan energiatehokkuus ja ekologinen kestävyys ovat kokonaisuus, johon vaikuttavat liikenteen määrä ja laatu, rakennusten energiatehokkuus ja mahdollisuus tuottaa uusiutuvaa energiaa sekä asukkaiden kestävämmän elämäntavan tukeminen unohtamatta luonnon- ja kulttuuriympäristöjen kunnioittamista.

Palaa Kestävän yhdyskuntasuunnittelun -teemasivulle.