YHD_4

KESTÄVÄ YHDYSKUNTA -muistilista

Alle on koottu lista keskeisistä tekijöistä, joita tulisi ottaa huomioon kaavoituksessa ympäristön ja kestävän kehityksen näkökulmasta. Lähteinä on käytetty mm. Pekka Lahden ym. Ekotehokkuuden arviointi ja lisääminen Helsingissä -raporttia.

Yhdyskuntarakenne

  • Maa-alan kaksinkertaistuminen asukasta kohden lisää liikennettä puolella. Vältä tarpeettomia joutoalueita rakennusalueiden välissä, mutta vaarantamatta lähivirkistysalueita. Olemattomat tai liian tehokkaassa käytössä olevat viheralueet lisäävät liikennettä ihmisten suunnatessa virkistäytymään muualle.
  • Maata ei saa tuhlata kaupungissa. Aluetehokkuuden tulisi olla rakennetuilla korttelialueilla vähintään 0,3. Se mahdollistaa tehokkaan joukkoliikenteen ja hyvät palvelut, mutta se ei silti tarkoita ahtautta. Esimerkiksi Vanhan Porvoon aluetehokkuus on 0,29, Helsingin Puu-Vallilan 0,53 ja Jyväskylän Kortepohjan 0,39. Kaupungin keskusta-alueiden tulisi kuitenkin olla tehokkaampia riittävän työpaikkaomavaraisuuden saavuttamiseksi.
  • Uudisrakentamisen tulisi tapahtua ensisijaisesti tiivistäen ja täydentäen jo olemassa olevaa kaupunki- tai kylärakennetta. Käyttöön tulisi ottaa varsinkin vajaasti rakennetut alueet. Kannustimina tulisi käyttää lisärakennusoikeutta ja infrastruktuurin kapasiteettia nostamiseen. Uudisrakentaminen pitää sopeuttaa olemassa olevaan ympäristöön luonto- ja kulttuuriarvot huomioiden.
  • Hyödynnä raideliikenteen käytäviä. Varsinkin radan ja asemien lähialueiden tehostaminen kävelyetäisyydellä (400 m) ja tasaisella maalla polkupyörän keskimääräisten matkojen mukaan (800–1000 m) on ekotehokkuuden näkökulmasta kannattavaa.
  • Asumista ja työpaikkoja tulisi sekoittaa ja välttää täysin pelkkiä asumiseen tai työhön varattuja alueita. Ekotehokkuuden näkökulmasta työpaikkojen painopiste tulisi kuitenkin sijoittaa joukkoliikenteen solmukohtiin keskustoihin ja aluekeskuksiin.
  • Ei suuria kauppakeskuksia etäälle asumisesta. Hajautunut yhdyskuntarakenne lisää autoriippuvuutta. Kauppakeskusten aiheuttamat energiankulutus ja päästöt ovat suoraan verrannollisia niiden etäisyyteen asuinalueen painopisteestä.

Kaupunkiluonto

  • Lähiluonnon merkitys kaupungeissa tulee korostumaan. Tarpeeksi lähellä sijaitsevat kyllin suuret viheralueet vähentävät osaltaan painetta matkustaa kauemmaksi virkistäytymään. Harrastusliikenteen osuus on mm. Helsingissä ohittanut työpaikkaliikenteen osuuden. Virkistysalueet ja muut harrastusmahdollisuudet lähiympäristössä vähentävät auton käytön tarvetta. Voitaisiinko olemassa olevaan kaupunkirakenteeseen jopa avata uusia viheralueita?
  • Kaupunkimetsien ekosysteemipalvelut eli luonnon ihmisille jakamat hyödyt ja huvit ovat moninaiset. Metsät puhdistavat ilmaa ja vähentävät melua, suodattavat ilmansaasteita ja säätelevät vesitasapainoa. Lisäksi metsillä on havaittu olevan runsaasti myönteisiä terveysvaikutuksia ihmisiin: niiden on todettu laskevan veren sokeripitoisuutta diabeetikoilla, alentavan verenpainetta ja jopa parantavan immuunijärjestelmää. Viheralueet kodin lähellä parantavat terveyttä ja mielialaa ja edistävät sairaiden toipumista. Luonnon monimuotoisuuden on todettu vähentävän allergisia reaktioita.
  • Taajamametsän on oltava riittävän suuri, jotta luonnon monimuotoisuus ja metsän elvyttävä vaikutus säilyvät. Hyvän kaupunkimetsän minimikoko on kahdesta kolmeen hehtaaria. Metsälämpäreen on oltava vähintään 100-150 metriä leveä. Tällöin mikrobien, kovakuoriaisten ja ihmisten elpyminen on tehokkainta.

Hulevedet

  • Hulevedet ovat rakennetussa ympäristössä maan pinnalta tai rakennuksen katolta pois johdettavaa sade- ja sulamisvettä. Hulevesien luonnonmukaisessa käsittelyssä pyritään sede- ja sulamisvedet käsittelemään imeyttäen ja viivyttäen niiden syntysijoilla altaita, imeytyskenttiä, ja viherkattoja apuna käyttäen.
  • Vettäläpäisevät pintamateriaalit mahdollistavat vesien imeytymisen maaperään. Suodattamalla vesi maakerrosten läpi se puhdistuu. Sadevesiviemäreistä hulevedet johdetaan usein puhdistamattomina suoraan vesistöihin, mikä on heikentänyt varsinkin taajamien virtavesien tilaa. Lisäksi viemärikapasiteettiä ei pystytä enää kaupungeissa lisäämään, jolloin hulevesien luonnonmukainen käsittely on parempi vaihtoehto. Hulevesien luonnonmukainen käsittelyllä varaudutaan myös ilmaston lämpenemisen myötä lisääntyviin sateisiin ja tulvilla sekä toisaalta kuivuusjaksoihin.

Hulevesistä lisää:
Vantaan hulevesisivut
Vantaan hulevesiohje
Kuntaliiton hulevesiopas

Liikenne

  • Liikennesuunnittelussa tulisi kevyen ja joukkoliikenteen olla ensisijaiset liikkumismuodot, niiden käyttöä tulisi helpottaa. Joukkoliikenne tulisi rakentaa ja käynnistää ennen muuta rakentamista. Näin tulevat asukkaat ja muut alueen käyttäjät oppivat hyödyntämään sitä. Uusia asuntoja tulisi toteuttaa enintään 200-300 metrin etäisyydelle pysäkeistä. Säältä ja ilkivallalta suojatut pyörän paikoitusmahdollisuudet joukkoliikenne pysäkkien yhteydessä tehostavat kestävää liikkumista.

Alla esimerkkejä eri kulkuneuvojen hiilidioksidipäästöistä suhteutettuna keskimääräisiin matkustajamääriin. Yksikkö henkilökilometri (hkm). (lähde: VTT / lipasto ja YTV ):

  • Henkilöauto (1,2 matkustajaa), maantieajoa 90 g/hkm
  • Henkilöauto (1,2 matkustajaa), kaupunkiajo 152 g/hkm
  • Kaupunkibussi, diesel (18 matkustajaa) 62 g/hkm
  • Kaupunkibussi, diesel (täysi) 17 g/hkm
  • Kaupunkibussi, kaasu (18 matkustajaa) 78 g/hkm
  • Kaupunkibussi, kaasu (täysi) 20 g/hkm
  • Pitkän matkan bussi, diesel (12 matkustajaa) 52 g/hkm
  • Pitkän matkan bussi, diesel (täysi) 13 g/hkm
  • Raitiovaunu, 21 matkustajaa 58 g/hkm
  • Metro, 100 matkustajaa, 12 g/hkm
  • Paikallisjuna, sähkö 22 g/hkm
  • InterCity juna, sähkö 15 g/hkm
  • Eri liikennemuotojen kuljetustehokkuuden suhteessa vaadittavaan maapinta-alaan on eroja. Kolme ja puoli metriä leveä kaista pystyy välittämään henkilöautossa matkustavia ihmisiä 2000 henkeä tunnissa, linja-autossa 9000, pyöräilijöitä 14 000, kävelijöitä 19 000 ja raitiovaunumatkustajia 22 000. Henkilöauto on siis kaupunkisuunnittelun näkökulmasta tehoton vaihtoehto (lähde: Liikenne yhdyskuntasuunnittelussa, 2003).
  • Helsingissä liikennealueet peittävät 25 % maapinta-alasta. Autoväylien osuus kaikista liikennealueista on EU:ssa 93 %, rataverkon osuus on 4 %.
  • Yhdyskuntarakenteen vyöhykkeet –raportti (Liikenne ja viestintäministeriö 2011) esittää seuraavia pysäkkietäisyyksiä: Keskustan jalankulkuvyöhyke rajautuu 1–2 kilometrin laajuiselle alueelle ja jalankulun reunavyöhyke 2–3 kilometrin etäisyydelle keskustasta tai alakeskuksesta. Reunavyöhyke ulottu 5 km suurten keskustojen ulkopuolelle.
  • Joukkoliikennevyöhykkeillä etäisyys bussi- tai raitiovaunupysäkille on enimmillään 250 metriä ja metro- ja junaliikenteen pysäkille on enintään 400 metriä. Vuoroväli enintään 15 minuuttia. Taajamien hyvän joukkoliikennevyöhykkeen vuoroväli on vähintään 30 minuuttia ja etäisyys pysäkille on enintään 250 metriä.
  • Seudullisen joukkoliikenteen alueilla etäisyys pysäkille on enintään 500 metriä ja joukkoliikenteen ajoaika kaupunkikeskustaan on korkeintaan 45 minuuttia. Joukkoliikennevyöhykkeellä vuoroväli on vähintään 60 minuuttia ja etäisyys bussipysäkille on enintään 500 metriä ja asemanseudulle enintään 1 000 metriä.

Energiatehokkuus ja uusiutuvat energiamuodot rakennuksissa

  • Rakennusten energiatehokkuus tulisi ottaa huomioon jo kaavassa, niin että energiatehokkuuden näkökulmasta paras muoto on mahdollista toteuttaa. Umpikorttelit ovat energiatehokkaita. Yksittäiselle rakennukselle kompaktit kuutiomainen muoto on energiatehokas.
  • Rakennusten energiatehokkuutta voi ohjata kaavamääräyksillä, -merkinnöillä ja tontinluovutusehdoilla. Näin on tehty mm. Helsingin Viikissä ja Vaubanin asuinalueella Freiburgissa Saksassa. Viikissä rakennusten tuli täyttää tietyt ekokriteerit.
  • Energiajärjestelmät tulisi suunnitella paikallisten mahdollisuuksien mukaan. Hajautettua energiantuotantoa voidaan toteuttaa hyödyntäen paikallisia biopolttoaineita sekä tuuli- ja aurinko energiaa. Tulevaisuuden energiajärjestelmiin tulisi varautua jo nyt, mm tekemällä tilavaraus aurinkoenergian varastoimiseksi maan alle.
  • Aiheesta lisää: Ilmastotavoitteita-toteuttava-asemakaavoitus, Aaltoyliopiston julkaisuja 13/2013, PDF.
  • Kasvillisuutta tulisi hyödyntää tuulensuojana ja kesäisin viilentävänä elementtinä.

Aihepiirstä muualla verkossa.

Palaa Kestävän yhdyskuntasuunnittelun -teemasivulle.