KORJ2

KESTÄVÄMPI KERROSTALOkorjausrakentajan muistilista

Vuosina 1960–1980 rakennetut lähiökerrostalot muodostavat huomattavan osan asuntokannastamme. Ne ovat energiatehokkuudeltaan huonoimmasta päästä ja ovat näin merkittävä päästölähde ilmastonäkökulmasta. Toisaalta ne ovat rakenteellisesti ja teknisesti melko yhteneväisiä, joten samojen korjausmenetelmien monistaminen on mahdollista.

Tyypillisessä asuinkerrostalossa pääkaupunkiseudulla energiankulutus jakautuu seuraavasti: lämmittäminen 65 %, sähkö (ei lämmitys) 20 % ja lämmin käyttövesi 15 %. Rakennusten lämmitysenergian kulutuksen pienentyessä lämpimän käyttöveden ja sähkön suhteelliset osuudet kasvavat: passiivitaloissa osuudet voivat menevät liki tasan.

Useissa taloyhtiöissä linjasaneeraukset tai julkisivuremontit ovat ajankohtaisia – samassa yhteydessä kannatta parantaa myös energiatehokkuutta. Luultavimmin juuri näiden rakennusten energiatehokkuuden kohentamisella olisi nopein, kustannustehokkain ja suurin vaikutus koko valtakunnan energiankulutukseen ja hiilidioksidipäästöihin.

Monta tapaa parantaa energiatehokkuutta

Lisäeristämisen sijaan kustannustehokkainta on usein talotekniikan säätö ja uusiminen, ilmanvaihdon lämpöenergian talteenoton lisääminen rakennukseen, lämpimän käyttöveden säästö sekä ulko-ovien ja ikkunoiden korjaaminen tai uusiminen.

Lämmönjakelun säätö, säästö 10–15  %

Lämmitysjärjestelmän säätöjärjestelmän uusimisella saadaan 5–10 % ja patteriverkoston perussäädöllä 10–15 % säästö lämmitysenergian kulutukseen. Pienellä investoinnilla saa huomattavaa säästöä.

Ilmanvaihdon lämpö talteen, säästö 20–30 %

Ilmanvaihdon mukana hukataan 25–40 % tyypillisen 1960–1970 -lukujen asuinkerrostalon lämmöstä. Lämmöntalteenoton avulla saadaan lämmitysenergian tarve vähenemään 20–30 %. Ilmanvaihtojärjestelmän uusiminen on kustannustehokkain energiatoimenpide. Se kannattaa tehdä linjasaneerauksen yhteydessä.

Lämmöntalteenotto voidaan toteuttaa keskitetysti tai asuntokohtaisesti. Keskitetty ratkaisu soveltuu taloihin, joissa jo on koneellinen ilmanvaihto. Painovoimaisenilmanvaihdon taloissa joudutaan usein asuntokohtaisiin ratkaisuihin. Aina ilmanvaihdon uusiminen ei pienennä talon energiankulutusta. Jos ilmanvaihto on ollut hyvin puutteellinen ei lämmitysenergiaakaan ole karannut poistoilman mukana.

Vanhemmissa kerrostaloissa painovoimaisen ilmanvaihdon vaihtaminen koneelliseen lämmöntalteenotolla varustettuun järjestelmään voi olla vaikeaa tai teknisstikin huono ratkaisu. Tuloilmaikkunat voivat tällöin tuoda energian säästöä.

Julkisivu- ja ikkunaremontti, säästö 20 %

Rungon lisäeristäminen ei ole kustannustehokkain energiaparannustoimenpide, mutta mikäli rungon pintamateriaaleja joudutaan muutenkin uusimaan, on lisäeristäminen samalla järkevää. Erimateriaalit vaativat kosteusongelmien välttämiseksi huolellisen suunnittelun. Ulkoseinien kautta karkaa 13–17 prosenttia lämmöstä, ikkunoiden kautta 15–25 % ja yläpohjan 2–6 %. Seinien lisäeristämisellä saadaan säästettyä 5–10 % ja ikkunoiden uusimisella 8–14 % lämmitysenergiankulutuksesta.

Julkisivun energiaparannukset voidaan tehdä lisäämällä vanhan julkisivun päälle uusi verhous lisäeristekerroksineen tai purkamalla vanha julkisivu eristekerrosta myöden ja vaihtamalla nämä uusiin ja parempiin. Korjaustoimen vaikutus talon energiankulutukseen on riippuvainen lähtötilanteesta ja toisaalta lämmitysjärjestelmän säätämisestä uutta tilannetta vastaavaksi – mikäli asunnot lämpiävät liikaa, asukkaat tuulettavat liian lämmön pois ja saatu energiahyöty menetetään.

Esimerkkejä eri aikakausien asuinkerrostalojen julkisivukorjauksista löytyy mm. RIL Matalaenergiarakentaminen -käsikirjasta sekä Petri Neuvosen Kerrostalon julkisivuoppaasta.

Uusiutuvat energiamuodot korjausrakentamisessa

Rakennusten ostoenergian kulutusta ja hiilidioksidipäästöjä voidaan vähentää lisäämällä rakennuksiin omaa uusiutuvilla energiamuodoilla tuotettua energiantuotannoa, kuten esimerkkikohteista muun muassa Kummatissa on tehty. Tuottamalla sähköä esimerkiksi auringon tai tuulen avulla, voidaan myös korjauskohteesta tehdä energiaomavarainen.

Aurinkopaneeleiden ja -keräinten sekä tuuliturbiinien lisääminen osaksi korjattavan kohteen arkkitehtuuria voi olla hankalaa. Energiatekniikan lisääminen olemassa olevaan rakennuskantaan edellyttääkin huolellista suunnittelua.

Tarkemmin uusiutuvien energiamuotojen osiossa.

Lämpimän käyttöveden kulutus

VTT:n mukaan (Lahti ym. 2008) vedenkulutuksen säästöpotentiaali on jopa 50–60 %. Vettä säästävillä laitteilla ja vesiputkien lämmöneristämisellä on huomattava vaikutus rakennuksen energiankulutukseen.

Vesihanojen säädöllä voidaan veden kulutusta leikata 10–15 %. Vettä säästävien suihkupäiden on todettu vähentävän suihkuveden kulutusta 35–45 %.

Paineenalennus- eli vakiopaineventtiilillä säädetään kiertovesijohtojen paine kertaheitolla oikeaksi. Venttiili tulee kunnallisen vesijohtoverkon ja rakennuksen oman vesijärjestelmän väliin, mutta se voi olla asuntokohtainenkin. Kokemusten mukaan venttiili on alentanut veden kulutusta 5–25 %.

Asuntokohtainen vedenkulutuksen mittaamisen ja laskutuksen on todettu vähentävän 10–30 % kotitalouksien vedenkulutusta. Asuntokohtaisten vedenkulutusmittarien lisääminen olemassa oleviin asuinkerrostaloihin on energiatehokkuutta parantava toimenpide.

Sähkönkulutus

Valaistussähkön kulutusta voidaan pienentää siirtymällä energia- ja varsinkin LED-valaisimiin sekä liiketunnistimien ja hämäräkytkimien sekä muiden ohjauslaitteiden avulla. Porrashuoneessa ei tarvita valoa kuin siinä kerroksessa, jossa liikutaan. Luonnonvalon hyödyntämisen lisääminen vähentää valaistuksen tarvetta.

Energiatehokkaat laitteet, järjestelmien yksinkertaistaminen sekä riittävä huolto ja kunnossapito vähentävät talotekniikan sähkönkulutusta. Taajuusmuuntimen avulla voidaan kuroa esimerkiksi ilmanvaihtokoneen sähkönkulutusta jopa 80 %.

VTT:n mukaan (Lahti ym. 2008) sähkönkulutuksen säästöpotentiaali on talotekniikan sähkönkulutuksen osalta 20–30 % ja valaistuksen osalta 30–50 %.

Kestävä elämäntapa

Energiatehokkuuden ohella korjausrakentamisessa tulisi huomioida myös muut kestävän rakentamisen ulottuvuudet. Kuinka kävelyä, pyöräilyä ja joukkoliikenteen käyttöä voidaan helpottaa? Kuinka jätteiden lajittelusta, kierrättämisestä ja välivarastoinnista voidaan tehdä vaivattomampaa? Voidaanko sadevettä hyödyntää tai imeyttää piha-alueilla. Voidaanko asukkaille järjestää viljelypalstoja? Voidaanko ylipäänsä arkkitehtuurin keinoin helpottaa asukkaiden ekologisesti kestävämpää elämäntapaa?

Näitä kysymyksiä on käsitelty Kestävä rakennus -osiossa.

Viihtyisyys

Asuinalueen viihtyisyys voi parhaimmillaan vähentää liikkumisen tarvetta – voihan rentouttavaa oleilua harrastaa kotipihallakin. Piha-alueiden käsittely on keskeinen osatekijä ekologisesti kestävässä korjausrakentamisessa.

Piha-alueiden käsittely vaikuttaa myös tontin pienilmastoon ja tätä kautta energiankulutukseen. Auringon paahteelta suojaavat lehtipuut vähentävät kesä-aikaista jäähdytyksen tarvetta asunnoissa. Toisaalta puut saattavat suojata rakennuksia talvisin pohjoisen kylmiltä viimoilta. Pihan rehevyys tasaa myös kosteusolosuhteita.

Aiheesta lisää:
www.korjaustieto.fi
www.teeparannus.fi
Petri Pylsy ja Jari Virta: Asunto-osakeyhtiön energiakirja